Sisällysluettelo
Räikkä selittää suomalaisen politiikan paremmin kuin vasen–oikea. Vastaus on ideologinen paisuttaminen.
Suomalaista politiikkaa ei tule ymmärtää vasemmisto–oikeisto-akselilla. Se akseli on retoriikkaa, ei toimintalogiikkaa. Todellinen selitysmalli on räikkä: institutionaalinen mekanismi, joka lukitsee jokaisen tehdyn päätöksen ja sallii vain uuden kerroksen lisäämisen vanhan päälle. Räikkä ei ole mielikuva eikä salaliitto, vaan toistuva ja havaittava toimintamalli, joka näkyy riippumatta siitä, kuka hallitsee.
Räikkä ei palaa taaksepäin. Se ei nollaudu. Sitä ei voi korjata. Jokainen naksaus tekee edellisestä pysyvän.
Ensimmäinen kerros: julkinen rakenne ja sen synty
Räikän liike alkaa julkisen rakenteen luomisesta. SDP:n johdolla syntyy virasto, etuus, palvelu tai hallintomalli, joka vastaa todelliseen ongelmaan: kustannusten kasvuun, tehottomuuteen, väestörakenteen muutokseen tai poliittiseen paineeseen. Hyvinvointialueet, sosiaalietuudet, eläkerakenteet ja erilaiset julkiset palvelumallit ovat tästä esimerkkejä.
Heti kun rakenne syntyy, syntyy myös sitä puolustava intressiryhmä. Työntekijät, johto, asiantuntijat, edunsaajat, järjestöt ja alihankkijat alkavat elää rakenteesta. Tästä hetkestä alkaen purkaminen ei ole enää tekninen kysymys vaan poliittinen konflikti, joka kohdistuisi suoraan ihmisten toimeentuloon.
Toinen kerros: markkinamekanismi rakenteen päälle
Kun kokoomus voittaa vaalit, se lupaa tehostaa, karsia ja järkeistää. Mutta Suomessa aikaisempien hallitusten päätöksiä ei peruta. Hyvinvointialueita ei lakkauteta, YEL:iä ei pureta, sähkömarkkinoita ei suljeta.
Sen sijaan rakenteen päälle lisätään markkinamekanismi. Yhtiöittäminen, ostopalvelut, palvelusetelit, kilpailutus ja konsultointi tulevat osaksi samaa järjestelmää. Näin syntyy uusi intressiryhmä: palveluntuottajat, juristit, konsultit ja huoltoyhtiöt, joiden liiketoiminta on täysin riippuvaista alkuperäisen rakenteen olemassaolosta.
Räikkä naksahtaa. Vanhaa ei poisteta, vaan sen päälle rakennetaan uusi kerros, joka samalla suojaa edellistä.
Kolmas kerros: sääntely ja valvonta markkinan päälle
Kun SDP palaa valtaan, se lupaa korjata markkinaehtoistamisen kylmyyden ja epäoikeudenmukaisuudet. Se ei kuitenkaan pura markkinamekanismia, vaan lisää sen päälle sääntelyä, valvontaa ja hallintoa. Syntyy uusia virkoja, raportointivelvoitteita ja ohjausjärjestelmiä.
Hyvinvointialueilla tämä näkyy ohjauksena ja mittaristoina. Sähkössä hintakatoina, tukimekanismeina ja poikkeusjärjestelyinä. Vedessä se tarkoittaisi kompensaatioita ja suojarakenteita, ei paluuta yksinkertaiseen tariffiin.
Yksikään kerros ei poistu. Räikkä liikkuu taas eteenpäin.
Miksi järjestelmä ei muutu, vaikka vaalit vaihtuvat
Räikkä selittää, miksi jokainen hallitus on historiallinen, jokainen vaali ratkaiseva ja jokainen lupaus suuri – mutta lopputulos sama. Julkinen sektori kasvaa. Sääntely kasvaa. Julkisen sektorin ympärille syntyneet markkinat kasvavat.
Samalla järjestelmän ohjattavuus heikkenee ja kustannusten läpinäkyvyys katoaa. Yksittäiset päätökset voidaan aina perustella järkevinä, mutta kokonaisuus on lukkiutunut.
Kuka ei hyödy: duunari, yrittäjä ja äänestäjä
Faktojen tasolla hyötyjiä ei löydy perinteisistä poliittisista leireistä.
Duunarin ostovoima ei ole noussut suhteessa verotukseen. Julkiset palvelut eivät ole parantuneet suhteessa rahoitukseen. Ammattiyhdistysliikkeen asema heikkenee.
Yrittäjän sääntelytaakka kasvaa, epävarmuus lisääntyy ja kilpailu vääristyy. Omistusoikeus murenee asteittain.
Äänestäjän vaihtoehdot kaventuvat kahteen päätoimijaan, jotka eivät pura toistensa päätöksiä vaan jatkavat samaa ketjua eri sanastolla. Kaikki huononee hitaasti mutta varmasti.
Kuka hyötyy: rakenteellinen voittaja
Hyötyjä on rakenteellinen. Se on järjestelmä itse ja ne toimijat, jotka osaavat toimia sen sisällä: hallinto, konsultointi, palvelutuotanto, rahoitus ja sääntelyn tulkinta. Tämä ei vaadi pahaa tahtoa. Räikässä riittää, että jokainen optimoi omaa etuaan.
Lopputulos on kollektiivinen, mutta yksikään yksittäinen toimija ei ole yksin syyllinen.
YEL räikän puhtaimpana ilmentymänä
YEL on räikän puhtain muoto. Se on rakennettu turvaamaan yrittäjän eläke, mutta käytännössä se on mekanismi, joka siirtää riskin yksilölle ja lukitsee järjestelmän korjaamattomaksi. Sitä ei voida purkaa ilman, että koko sen ympärille rakennettu kerros romahtaa.
Siksi YEL:iä ei korjata, vaan sitä paikataan, laajennetaan ja säädetään lisää. Räikkä ei tunne muuta liikettä.
Sama logiikka sähkössä ja vedessä
Sama mekanismi näkyy pörssisähkössä ja tulevassa pörssivedessä. Kun kustannuspaine kasvaa, ei palata yksinkertaiseen malliin. Lisätään dynaaminen hinnoittelu, kompensaatiot ja valvonta. Kun ongelmia syntyy, niitä ei peruta vaan hallitaan uusilla kerroksilla.
Lopuksi: miksi mikään ei muutu
Räikkä selittää, miksi Suomi ei muutu, vaikka hallitukset vaihtuvat. Se selittää, miksi jokainen vaali tuntuu ratkaisevalta ja jokainen lopputulos samalta. Räikkä liikkuu vain yhteen suuntaan.
LÄHTEET
Otto Juotteen julkaisu X palvelussa.
