Eikö Suomessa ole tehty yhtään ajoneuvomuutosta oikein? Onko kyse yksinkertaisesti pelkästään korruptiosta?

Suomen Kansa haastatteli erittäin kokenutta autoalan insinööriä, jolla on kymmenien vuosien kokemus menettelyistä Suomessa.

Lausunnossa tuodaan esille, että Traficomin antamat ohjeet tai yksittäisen virkamiehen tulkinnat eivät ole oikeudellisesti sitovia, eivätkä ne voi syrjäyttää automääräyksen sisältöä. Tämä koskee erityisesti

Automääräyksen Liitteen 1 kohtaa 48, joka määrittää massojen ja mittojen vaatimustenmukaisuuden osoittamistavat eri ajoneuvoluokissa.

Miksi tämä lausunto on tehty: Tämä lausunto on laadittu selventämään katsastajille, että automääräys on ensisijainen oikeuslähde, ja että Traficomin ohjeet eivät ole sitovia eivätkä voi syrjäyttää määräystä.

 Osoittamistapa: Menetelmä, jolla ajoneuvon vaatimustenmukaisuus osoitetaan. Esim. C = katsastuksessa osoitettava, B = valmistajan todistus, A = tutkimuslaitoksen selvitys.

 Ylempi osoittamistapa: Taulukossa määritellyn osoittamistavan sijasta käytetään hierarkiassa korkeampaa tasoa (järjestys: X, A, H, B, C, E), mikä on aina sallittua määräyksen mukaan.

 Ajoneuvoluokka N1: Pakettiautot / Tavarankuljetukseen tarkoitetut autot, kokonaismassa on enintään 3500 kg

 Ajoneuvoluokka N2: Kuorma-autot / Tavarankuljetukseen tarkoitetut autot, joiden kokonaismassa on yli 3500 kg mutta alle12.000 kg

 Hallintopäätös: On viranomaisen hallintoasiassa (ajoneuvon hyväksyntä) tekemä kirjallinen ratkaisu eli yksittäshyväksynnän myöntäminen, rekisteröintikatsastuspäätös tai muutoskatsastuspäätös.

Hallintopäätöksessä viranomainen käyttää julkista valtaansa ja soveltaa lainsäädäntöä yksittäiseen konkreettiseen tapaukseen. Hallintopäätös on yksipuolinen toimi.

 Traficomin määräys: Traficomin määräyksen oikeudellinen perusta on erityislaissa oleva valtuutussäännös, joka perustuu perustuslain 80 §:ään. Traficom voi antaa määräyksiä vain niissä rajoissa ja niistä asioista, jotka laissa on sille erikseen annettu.

 Traficomin ohje: Tulkinta- ja soveltamisohje lain ja määräyksen käytännön soveltamiseen2

N1-pakettiautojen ja N2-kuorma-autojen hyväksynnät (yksittäishyväksyntä, rekisteröintikatsastus ja muutoskatsastus) ovat katsastajan eli virkamiehen tekemiä hallintopäätöksiä. Virkamies ei saa toimia määräyksen tai hallintolain vastaisesti.

Hallintolain (434/2003) 6 § velvoittaa viranomaisen kohtelemaan kaikkia asiakkaita tasapuolisesti, puolueettomasti, yhdenvertaisesti ja toimimaan lainmukaisesti. Hallintopäätösten on oltava lainmukaisia, perustuttava voimassa oleviin säännöksiin ja edistettävä oikeusvarmuutta ja yhdenvertaisuutta.

Ohjeella, tiedotteella, sähköpostiviestillä tai Traficomin virkamiehen puhelinsoitolla katsastajalle ei voida määrätä tai pakottaa katsastajaa toimimaan automääräyksen tai hallintolain vastaisesti.

Tämä koskee kaikkia hyväksyntälajeja ja ajoneuvoluokkia, ja takaa tasapuolisen kohtelun kansalaisille.

Tämä tarkoittaa, että samankaltaisissa hyväksyntätilanteissa on sovellettava samoja teknisiä vaatimuksia riippumatta hyväksyntälajista (yksittäishyväksyntä, muutoskatsastus, rekisteröintikatsastus) tai ajoneuvoluokasta (N1, N2) tai korityypistä.

Automääräys TRAFICOM/420030/03.04.03.00/2019 on annettu ajoneuvolain (1090/2002) nojalla valtuutussäännösten perusteella.

Keskeiset pykälät ovat mm. 27 a § (ajoneuvon hyväksyntä), 29 § (rakenne-ja varustevaatimukset), 36 § (rekisteröinti), 50 c § (muutoskatsastus), 50 e § (yksittäishyväksyntä), 60 a § (tekninen palvelu), 61 a § (katsastuksen edellytykset) ja 62 § (katsastuksen valvonta). Määräys on oikeudellisesti sitova kaikissa katsastus- ja hyväksyntämenettelyissä.

Automääräyksen Liitteen 1 lopussa todetaan, että taulukossa määriteltyä tasoa voidaan osoittaa myös ylemmällä tasolla (järjestys X, A, H, B, C, E). Tämä tarkoittaa, että katsastajan on hyväksyttävä myös korkeampi osoittamistapa. Katsastajan tulee aina noudattaa määräystä ensisijaisesti. Ohje tai yksittäisen virkamiehen tulkinta ei voi syrjäyttää määräystä.

Vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen käytetään eri kirjaintunnuksia, jotka määrittelevät miten ja minkälaisilla menetelmillä, tavoilla tai todistuksilla katsastaja voi suorittaa hyväksynnän.3

 N1-luokka: Määräyksen taulukossa osoittamistapa on C (hakijan osoittama katsastuksessa). Määräys sallii kuitenkin myös ylemmät osoittamistavat hierarkian mukaisesti (X, A, H, B). Tämä tarkoittaa, että katsastaja voi hyväksyä myös esimerkiksi valmistajan todistuksen (B), hyväksytyn asiantuntijan todistuksen (H) tai tutkimuslaitoksen selvityksen (A).

 N2-luokka: Määräyksen taulukossa osoittamistapa on B (valmistajan todistus). Määräys sallii kuitenkin myös ylemmät osoittamistavat hierarkian mukaisesti (X, A, H). Tämä tarkoittaa, että katsastaja voi hyväksyä myös esimerkiksi hyväksytyn asiantuntijan todistuksen (H) tai tutkimuslaitoksen selvityksen (A).

Trafi ja Traficom ovat julkaisseet 2000 -2020-luvuilla useita ohjeita liittyen ajoneuvojen hyväksymiseen erilaisissa hyväksyntälajeissa (yhteenveto liitteenä). Ohjeilla varmistetaan, että katsastajat, viranomaiset ja muut toimijat soveltavat lakia ja määräyksiä samalla tavalla eri puolilla maata. Ohjeet on suunnattu erityisesti katsastajille, ajoneuvojen maahantuojille, valmistajille ja muille alan toimijoille. Ne sisältävät esimerkkejä, menettelytapoja ja käytännön tulkintoja.

Traficomin ohje ei itsessään ole lain tai määräyksen kaltainen sitova säädös, eivätkä ohjeet voi rajoittaa määräyksen soveltamista. Oikeudellisesti velvoittavuus perustuu aina lakiin, asetukseen tai Traficomin antamaan määräykseen.

Tämä tarkoittaa, että katsastajan on ensisijaisesti noudatettava Traficomin määräyksiä, kuten Automääräystä, eikä ohje voi syrjäyttää sitä. Tämä pätee kaikkiin Traficomin ohjeisiin ja tiedotteisiin, myös Extranetissä julkaistuihin. Niillä ei ole normatiivista voimaa eikä niillä voida muuttaa lain tai määräyksen sisältöä. Ohje toimii tulkintalinjana: jos toimija noudattaa ohjetta, voidaan katsoa, että hän toimii todennäköisesti lain ja määräysten mukaisesti.

Esimerkki 1: Traficomin ohje TRAFICOM/129143/03.04.03.03/2021

(Matkailuautojen muutoskatsastuksen tukimateriaali) toteaa:

”Koska materiaalin antaminen ei perustu laissa olevaan valtuuteen, sillä ei ole sitovaa vaikutusta, vaan se on oikeudelliselta luonteeltaan suositus.”

Esimerkki 2: Traficomin ohje TRAFICOM/265011/03.04.03.03/2019 (Alleajosuojaohje) toteaa:

”Ohje ei ole sitova, vaan sen tarkoitus on helpottaa katsastajaa ymmärtämään automääräyksen liitteessä 1 mainittujen Esääntöjen ja direktiivien sisältövaatimuksia.”

Esimerkki 3: Trafin ohje TRAFI/54021/03.04.03.03/2015 (Ohje Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin antaman määräyksen auton ja sen perävaunun rakenteen muuttamisesta, soveltamisesta yli 3500 kg auton ja sen perävaunun rakenteen muuttamiseen) toteaa:

”Ohje käsittelee Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin antamaa määräystä auton ja sen perävaunun rakenteen muuttamisesta (jäljempänä ”määräys”). Ohjeen tarkoituksena on selkeyttää määräyksen soveltamista käytännössä raskaan kaluston muutoksissa (kokonaismassa yli 3500 kg).”

Esimerkki 4: Trafin ohje TRAFI/7403/03.04.03.03/2011 (M-, N- ja O-luokan ajoneuvon valmistajan kilpi ja kokonaismassan määrääminen) toteaa:

” Ohjeessa kerrotaan valmistajan kilpeä koskevista vaatimuksista ja siitä, miten ajoneuvon kokonaismassa voidaan tarvittaessa määrätä tai muuttaa.”

Trafin julkaisemissa ohjeissa on ristiriitaisuuksia Automääräykseen nähden, joka on velvoittavaa lainsäädäntöä.

TRAFI/7403/03.04.03.03/2011 (kokonaismassaa koskeva ohje) sisältää lausuman:

”Ajoneuvon massa-arvoja ei voida muuttaa esimerkiksi tutkimuslaitoksen ilmoituksen perusteella.”

Tämä on ristiriidassa Automääräyksen Liitteen 1 kohdan 48 (massat ja mitat) kanssa, jossa tutkimuslaitoksen selvitys (A) on hyväksyttävä osoittamistapa. Ohje on näin ollen määräyksen vastainen, eikä sitä tule soveltaa.

Poiminta Traficomin Extranetistä:

”Ajoneuvon valmistaja ilmoittaa ajoneuvon suurimman sallitun kokonaismassan ja akselimassat (monivaiheisesti valmistetulla ajoneuvolla lopullinen valmistaja). Ajoneuvon massa-arvoja ei voida muuttaa esimerkiksi tutkimuslaitoksen ilmoituksen perusteella.”

Myös tämä on ristiriidassa Automääräyksen Liitteen 1 kohdan 48 (massat ja mitat) kanssa, jossa tutkimuslaitoksen selvitys (A) on hyväksyttävä osoittamistapa. Ohje on näin ollen määräyksen vastainen, eikä sitä tule soveltaa.5

Katsastuksen ajankohtaistiedote 2/2019:

”Valmiin ajoneuvon muokkaaminen on ajoneuvon rakenteen muuttamista ja/tai varustelemista. Ajoneuvon rakenteen muuttajaa ja/tai varustelijaa ei pidetä valmistajana. Rekisteröintikatsastuksissa massakorotuksista tarvitaan aina alkuperäisen valmistajan todistus.”

Tiedotteilla ei ole oikeudellista painoarvoa, eivätkä ne voi sivuttaa määräyksiä. Myös tämä tiedote on ristiriidassa Automääräyksen Liitteen 1 kohdan 48 (massat ja mitat) kanssa, jossa tutkimuslaitoksen selvitys (A) on hyväksyttävä osoittamistapa. Tämän tiedotteen kehotus on näin ollen määräyksen vastainen, eikä sitä tule soveltaa.

Alla on havainnollistettu, missä järjestyksessä eri säädöksiä ja ohjeita sovelletaan. Katsastajan on ensisijaisesti noudatettava EU-asetuksia, kansallisia lakeja ja niiden nojalla annettuja määräyksiä.

Normihierarkia (soveltamisjärjestys)

1 EU-asetukset (esim. 2018/858, 1230/2012)

2 EU-direktiivit (edellyttävät kansallista täytäntöönpanoa)

3 Kansallinen lainsäädäntö (ajoneuvolaki, hallintolaki, verolaki jne.)

4 Traficomin määräykset (esim. automääräys TRAFI/65860/03.04.03/2013)

5 Traficomin ohjeet ja tukimateriaalit

6 Traficomin tiedotteet (luonteeltaan informatiivisia, ei oikeusvaikutuksia)

7 Yksittäisen virkamiehen tulkinnat

Eli tiivistetysti:

 Hallintolaki = kansallisen lainsäädännön taso (kolmoskohta).

 Traficomin tiedotteet = ohjeita alempana, lähinnä informatiivisia (kuudennen kohdan jälkeen).

Vertailu

Laki Velvoittava, ylin säädöstaso, antaa yleiset oikeudet ja velvollisuudet

Asetus Velvoittava, täydentää lakia yksityiskohtaisemmin

Traficomin määräys Velvoitta, sitovat tekniset tai hallinnolliset vaatimukset (ajoneuvojen mitat, massat, varusteet jne.)

Traficomin ohje Ei velvoittava, tulkinta- ja soveltamisohje lain ja määräyksen käytännön soveltamiseen6

Useiden katsastajien kertomusten ja Traficomin kirjeenvaihdon perusteella viraston virkamiehet ovat antaneet ohjeita, jotka ovat ristiriidassa automääräyksen Liitteen 1 kohdan 48 kanssa.

Kansallinen automääräys sallii massamuutoksen hyväksymisen tutkimuslaitoksen selvityksen perusteella (osoittamistapa A). Tästä huolimatta Traficomin virkamiehet ovat ohjeistaneet katsastajia edellyttämään aina valmistajan tai tämän virallisen edustajan antamaa ajoneuvokohtaista todistusta – erityisesti käytettyjen ajoneuvojen rekisteröinti- ja muutoskatsastuksissa.

Lisäksi katsastajia on raporttien mukaan painostettu ja jopa uhkailtu puhelimitse. Asemille, jotka ovat hyväksyneet tutkimuslaitoksen selvityksiä, on kohdistettu poikkeuksellista valvontaa ja asiakirjatarkastuksia.

Traficom on perustellut linjaustaan EU-asetuksen (EU) N:o 1230/2012 artiklalla 3, jossa säädetään, että valmistajan on ilmoitettava ajoneuvon massat. Tulkinta ei kuitenkaan oikeuta sivuuttamaan kansallista sääntelyä, joka nimenomaisesti sallii muun asiantuntijatodistelun massojen osoittamiseksi.

Traficomin toiminta on ongelmallista erityisesti hyvän hallinnon näkökulmasta. Hallintolain (434/2003) 6§ mukaan viranomaisen on noudatettava objektiivisuutta, puolueettomuutta, johdonmukaisuutta ja suhteellisuutta. Lisäksi hallintoasioissa tulee toimia luottamusta herättävällä tavalla. Painostus, epäviralliset uhkaukset ja säädösten tarkoituksellinen sivuuttaminen ovat vastoin näitä periaatteita.

Myös eduskunnan oikeusasiamies on useissa ratkaisuissaan todennut, että viranomaisen epäviralliset ohjeet tai toimintatavat eivät saa johtaa kansallisten säännösten kiertämiseen tai yksittäisten toimijoiden kohteluun epäyhdenvertaisesti.

Hyvän hallinnon lähteet:

 Hallintolaki (434/2003), 6 § – Hyvän hallinnon perusteet

Hallintolaki | 434/2003 | Lainsäädäntö | Finlex

Hallintolaki

Finlex541/2025

 Eduskunnan Oikeusasiamiehen toimintakertomukset (usein käsittelevät epävirallisten ohjeiden käyttöä ja painostusta)

https://www.oikeusasiamies.fi/toimintakertomukset

 Oikeuskanslerin ratkaisu OKV/1680/1/2018 osoittaa, että viranomaisen epävirallinen ohjeistus, joka ohjaa poikkeamaan laissa säädetystä menettelystä, on hyvän hallintotavan vastaista.

https://oikeuskansleri.fi/documents/1428954/105838907/ratkaisu_jatkokasittelyluvasta_tiedottaminen_okv_1680_1_2018_ja_okv_415_1_2019.pdf7

Huomionarvoista on, että Traficomin virkamiehet soveltavat asetuksen 1230/2012 vaatimusta valmistajan ilmoitusvelvollisuudesta johdonmukaisesti, mutta samalla jättävät huomioimatta saman asetuksen muita keskeisiä kohtia, erityisesti M1- ja N1-luokan ajoneuvoja koskevat massojen jakautumista ja hyötymassan määrittelyä koskevat säännökset (Liite I, A-osa, kohdat 2.3 ja 2.6.4).

Näissä asetuksen määräyksissä säädetään esimerkiksi, että M1-luokan ajoneuvojen hyötymassan on jakaannuttava valmistajan eritelmien mukaisesti teknisen tutkimuslaitoksen hyväksymällä tavalla (1230/2012, Liite I, 2.6.4.1.1). Samoin N1-luokan ajoneuvoissa hyötymassan tulee jakaantua tasaisesti kuorma-alustalla (1230/2012, Liite I, 2.6.4.2.1). Nämä vaatimukset osoittavat, että tutkimuslaitoksen hyväksymä selvitys on olennainen osa massojen vaatimustenmukaisuuden arviointia.

Tästä seuraa ilmeinen ristiriita: Traficom vetoaa valikoidusti asetuksen 1230/2012 kohtiin, joilla se rajoittaa katsastajien toimintaa, mutta samalla se ohittaa kokonaan saman asetuksen muut vaatimukset, jotka edellyttäisivät tutkimuslaitosten osallistumista massojen arviointiin. Tämä menettely on sekä normihierarkian että hallintolain 6 §:n yhdenvertaisuusvaatimuksen vastaista.

Lisäksi on huomioitava, että Traficomin virkamiehen sähköpostiviesteissä viitataan valmistajan antaman todistuksen välttämättömyyteen. Kuitenkin kansallinen automääräys sallii tutkimuslaitoksen selvityksen käytön, ja tätä normia on katsastajan ensisijaisesti noudatettava.

Tämä osoittaa, että Traficomin linjaukset eivät ole johdonmukaisia suhteessa asetuksen kokonaisuuteen.

Viranomaiskäytäntö on muodostunut valikoivaksi ja samalla katsastajille on syntynyt painetta hyväksyä ajoneuvoja tavalla, joka ei perustu lainsäädännön tai automääräyksen mukaisiin osoittamistapoihin.

Tämän ristiriidan seuraukset näkyvät erityisen selvästi suomalaisessa hyväksyntäkäytännössä, jota käsitellään seuraavassa luvussa.

EU-asetus 1230/2012:

https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32012R1230

EU-asetuksen 1230/2012 Liitteessä I, A-osan kohdassa 2 säädetään ajoneuvon massan jakautumista koskevista teknisistä vaatimuksista. Näiden määräysten mukaan:

Kohta 2.1: Akseleiden suurimpien teknisesti sallittujen massojen summan on oltava vähintään yhtä suuri kuin ajoneuvon suurin teknisesti sallittu kokonaismassa

Kohta 2.2: Ajoneuvon suurimman teknisesti sallitun kokonaismassan on oltava vähintään yhtä suuri kuin ajokuntoisen ajoneuvon, matkustajien, lisävarusteiden ja mahdollisen kytkentälaitteen massojen summa.8

Kohta 2.3: Kun ajoneuvo on kuormattu suurimpaan teknisesti sallittuun kokonaismassaan, millekään akselille kohdistuva massa ei saa ylittää kyseisen akselin suurinta teknisesti sallittua akselimassaa

Käytännössä näitä velvoitteita ei ole Suomessa järjestelmällisesti noudatettu. Ajoneuvoja ei useinkaan punnita täyteen kuormattuna, minkä seurauksena jää havaitsematta, ylittävätkö todelliset akselimassat tai kokonaismassa. Tämä johtaa tilanteisiin, joissa ajoneuvojen rakenteellinen turvallisuus ja tienpidon vaatimukset vaarantuvat.

Erityisen ongelmallisia ovat tapaukset, joissa auton todellinen massa on kasvanut muutosten seurauksena niin suureksi, ettei ajoneuvoa voida kuormata täydelle sallitulle kokonaismassalle ilman, että jokin akselimassa tai suurin sallittu kokonaismassa ylittyy. Tämä johtuu tyypillisesti siitä, ettei muutostöissä ole huomioitu akselimassojen riittävyyttä suhteessa kasvaneeseen omamassaan.

Ilmiö koskee erityisesti matkailuautoja, ambulansseja, esteettömiä ajoneuvoja sekä muita erikoisrakenteisia M1- ja N1-luokan ajoneuvoja. Näissä tapauksissa katsastuksessa massan jakautumisen tarkastelu on systemaattisesti sivuutettu, mikä rikkoo EU-asetuksen velvoitteita ja ohittaa automääräyksen mukaiset vaatimustenmukaisuuden osoittamistavat (H = hyväksytyn asiantuntijan lausunto, A = tutkimuslaitoksen selvitys).

Tämä muodostaa yhden vakavimmista ongelmakohdista hyväksyntämenettelyissä ja heikentää merkittävästi luottamusta katsastusten lainmukaisuuteen sekä viranomaisvalvonnan puolueettomuuteen.

Suomessa on laajasti tiedossa, että tietyt ajoneuvotyypit – kuten kotimaassa rakennetut matkailuautot, suuret esteettömät ajoneuvot, ambulanssit, erillisellä kuormakorilla varustetut pakettiautot sekä koululaisbussit – eivät täytä EU-asetuksen 1230/2012 M1- ja N1-luokan ajoneuvoille asettamia massavaatimuksia. Nämä ajoneuvot ovat usein liian painavia, eikä niissä ole noudatettu asetuksen edellyttämää hyötymassan jakautumista koskevaa sääntelyä.

Katsastajat ovat kuitenkin hyväksyneet tällaisia ajoneuvoja ”maan tavan” mukaisesti, sivuuttaen vaatimustenmukaisuuden osoittamistapojen mukaiset dokumenttivaatimukset. Lisäksi suurimmat maahantuontiyritykset ja niiden jälleenmyyjät ovat käytännössä painostaneet katsastajia hyväksymään ajoneuvot, vaikka niistä ei ole esitetty Automääräyksen edellyttämiä asiakirjoja (H = hyväksytyn asiantuntijan lausunto tai A = tutkimuslaitoksen selvitys).

On selvää, että myös Traficom on tietoinen tästä käytännöstä, mutta viranomaiset eivät ole puuttuneet siihen. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa merkittävä määrä ajoneuvoja on hyväksytty rekisteriin ja liikenteeseen ilman, että EU-asetuksen 1230/2012 ja Automääräyksen mukaisia menettelyjä olisi9 tosiasiallisesti noudatettu. Tämä asettaa katsastajat ja asiakkaat keskenään eriarvoiseen asemaan ja heikentää luottamusta viranomaisohjauksen puolueettomuuteen.

Katsastajan tulee ensisijaisesti noudattaa automääräystä. Jos ohje tai virkamiehen tulkinta on ristiriidassa määräyksen kanssa, ohje jätetään huomiotta. Ohjeella tai yksittäisen virkamiehen tulkinnalla ei voida velvoittaa katsastajaa toimimaan määräyksen tai hallintolain vastaisesti.

N1-luokassa hyväksytään myös ylempi osoittamistapa kuin C, ja N2-luokassa hyväksytään myös ylempi osoittamistapa kuin B.

Tämä turvaa lainmukaisen, tasapuolisen ja yhdenvertaisen kohtelun kaikille ajoneuvoluokille ja hyväksyntälajeille sekä ja eettisesti kestävän viranomaistoiminnan.

• Noudatettaisiin aina ensisijaisesti automääräystä.
  
• Hyväksyttäisiin myös ylempi osoittamistapa kuin taulukossa mainittu (X, A, H, B).
  
• Ei toimittaisi pelkän ohjeen tai virkamiehen tulkinnan perusteella, jos ne rajoittavat määräystä.
  
• Huolehdittaisiin tasapuolisesta ja lainmukaisesta kohtelusta kaikissa hyväksyntätilanteissa.