siirry sisältöön
Kirjaudu sisään LIITY
Liikenne

Tuontiautoihin liittyvät veronkiertokeinot – onko suomalainen autoilun verotus tullut tiensä päähän?

Joko verotetaan ja tehdään se oikein tai poistetaan koko verotus.

,   and  Aimo Virtanen
3 minuuttia lukuaika
Kuvan lähde: eurotax.at

Sisällysluettelo

Suomalainen autoilija maksaa koko ajan enemmän kuin eurooppalaiset naapurinsa. Jo uuden auton hankinta verotetaan meillä tavalla, jota muualla Euroopassa ei enää tunneta. Seurauksena on syntynyt kokonainen harmaan talouden kenttä: veronkiertokeinoja käytetään järjestelmällisesti – ja laskun maksavat sekä valtiontalous että rehelliset autoilijat. Koko verotusjärjestelmä näyttäisi olevan olemassa julkisen sektorin työllistävän vaikutuksen takia.

Miten veroja kierretään?

1) Arvonlisäveron kiertäminen – Saksan 19 % vs. Suomen 25,5 %

Kun suomalainen ostaa auton Saksasta ja maksaa ALV:n sinne, etu on heti 6,5 prosenttiyksikköä. Käytännössä se tarkoittaa tuhansia euroja:

  • 50 000 € auton kohdalla säästö 3 250 €
  • 100 000 € auton kohdalla säästö 6 500 €

Kuviossa käytetään usein bulvaaneja (välikäsiä), jolloin veronmaksuvelvollisuus hämärtyy ja katoaa matkalla.

Seuraukset:

  • Valtiolle: merkittävä veromenetys, koska kauppaa tehdään vuosittain tuhansilla ajoneuvoilla.
  • Rehellisille tuojille: kilpailu vääristyy – sääntöjä noudattava maksaa enemmän.
  • Kuluttajille: markkinoille voi päätyä autoja, joiden verotus ei ole kunnossa; riski osuu lopulta ostajaan.

2) Autoveron kiertäminen – CO₂-arvojen manipulointi

Suomessa autovero perustuu pitkälti hiilidioksidipäästöihin. Jos päästötiedoissa ilmoitetaan liian pieni lukema – esimerkiksi nojaamalla eri testisykliin tai antamalla tarkoituksella väärä tieto – veroprosentti laskee ja vero pienenee.

Seuraukset:

  • Valtiolle: verotuloja valuu pois miljoonia euroja.
  • Rehellisille tuojille: he maksavat täyden veron, kun taas vääristelijät saavat kilpailuedun.
  • Kuluttajille: jälleenmyyntiarvo kärsii, jos myöhemmin paljastuu, etteivät tiedot vastaa todellisuutta.

3) Marginaaliverotuksen väärinkäyttö

Käytettyjen autojen kaupassa marginaaliverotus on laillinen, jos auto on ostettu yksityishenkilöltä – ALV lasketaan vain myyntikatteen osuudesta. Ongelmia syntyy, kun ALV:llinen auto käsitellään virheellisesti marginaaliverotuksena. Tällöin myyjä maksaa vähemmän veroa kuin kuuluisi.

Seuraukset:

  • Valtiolle: ALV jää osittain tai kokonaan saamatta.
  • Rehellisille tuojille: kate painuu pienemmäksi kuin väärin toimivilla.
  • Kuluttajille: jälleenmyynti voi takkuilla, jos auton ALV-statuksessa on epäselvyyksiä.

4) Pimeä myynti ja “yksityiseksi naamioituminen”

Osa toimijoista myy autoja pimeästi, jolloin toiminta ei näy verottajalle. Yleistä on myös, että yksityishenkilöksi naamioitu myyjä tuo ja myy autoja tosiasiassa liiketoimintana.

Seuraukset:

  • Valtiolle: verot jäävät saamatta autoverosta, ALV:stä ja tuloverosta.
  • Rehellisille tuojille: markkina vääristyy pahasti.
  • Kuluttajille: ostaja voi jäädä ilman takuuta ja turvaa riitatilanteissa.

Mitä viranomaiset näkevät?

Verohallinnon harmaan talouden yksikkö on toistuvasti nostanut autoalan riskit esiin. Vuoden 2020 selvityksessä todettiin, että lähes kolmannes EU-autoja ostaneista yrityksistä ilmoitti ostot pienempinä kuin myyjät olivat ilmoittaneet. Marginaaliverotusta käytetään väärin, ja pimeää kauppaa harjoitetaan laajalti.
Jos ongelmat tunnetaan, miksi veronkiertoon ei puututa tehokkaammin? Selityksiksi tarjotaan resurssipulaa ja valvonnan vaikeutta EU:n sisämarkkinoilla – mutta se ei muuta tosiasiaa, että veromenetykset ovat satoja miljoonia euroja vuodessa.

Miksi Suomi on poikkeus?

  • Ruotsi: ei varsinaista autoveroa; verotus kohdistuu ajoneuvoveroon ja käyttöön.
  • Norja: korkea mutta ympäristöohjattu verotus – sähköautot vapautettu monista veroista.
  • Saksa: ei hankintaan kohdistuvaa autoveroa; on ajoneuvovero ja ALV.

Suomi on EU:ssa poikkeus, koska meillä verotetaan yhä auton hankintaa. Seurauksena autokanta vanhenee: keski-ikä yli 13 vuotta, kun EU:n keskiarvo on noin 10 vuotta.

Politiikka – miksei autoveroa ole poistettu?

Autovero on poliittisesti arka. Hallitukset ovat luvanneet keventää, mutta teot ovat jääneet vähäisiksi. Vero on tuonut valtiolle yli miljardin euron tulot vuosittain – eikä sitä ole ollut helppoa korvata muilla veroilla. Ympäristöohjauksen nimissä veroa on puolustettu, mutta käytännössä se hidastaa autokannan uudistumista ja pitää vanhat autot liikenteessä.
Kysymys kuuluu: kenen etuja vero palvelee – valtiontalouden, ympäristön vai autokaupan rakenteiden?

Mitä tämä merkitsee tavalliselle autoilijalle?

Rehellinen autoilija maksaa täyden hinnan. Kun osa kiertää veroja, seuraukset näkyvät kaikkialla:

  • Käytettyjen autojen hinnat nousevat.
  • Kertymättä jääneet verot paikataan muilla veroilla.
  • Kuluttaja ei aina voi tietää, onko auto verotettu oikein – ja voi joutua maksamaan jälkiverot itse.

Siksi ostajan vastuulla on varmistaa paperien kunto: alkuperä, ALV-status, CO₂-arvot, veropäätökset.

Kolme ratkaisuvaihtoehtoa

1) Autoveron säilyttäminen nykyisellään

Etu: valtiolle taattu tulonlähde.
Riski: harmaa talous jatkuu, autokanta ikääntyy.

2) Autoveron poistaminen ja siirtyminen käyttöperusteiseen verotukseen

Etu: verotus kohdistuu todellisiin päästöihin ja ajoon.
Riski: menetetyn tulon kompensointi on valtiolle vaikeaa.

3) Autoveron uudistaminen yksinkertaisemmaksi ja valvottavammaksi

Etu: selkeys ja reiluus, helpompi valvoa.
Esimerkki 1: sidotaan vero suoraan WLTP-arvoihin ja ajoneuvon arvoon ilman monimutkaisia laskentakaavoja.
Esimerkki 2: Poistetaan autoverotus ja vähennetään sillä rahoitettavat julkisen sektorin henkilöt

Yhteenveto

Suomen autoverotus on monimutkainen ja altis väärinkäytöksille. ALV:n kiertäminen, CO₂-arvojen manipulointi, marginaaliverotuksen väärinkäyttö ja pimeä myynti syövät verotuloja ja vääristävät kilpailua. Samalla on syytä kysyä: onko vero, jonka piti olla väliaikainen jo vuonna 1958, enää nykypäivänä perusteltu?

Lähteet

Kommentit

Liittyy aihepiiriin

Viimeisimmät