Miljardiluokan ilmiö, jota Verohallinto ei pysäyttänyt ajoissa.

Sisällysluettelo

Suomeen on 2020-luvulla tuotu poikkeuksellisen suuria määriä käytettyjä henkilöautoja. Ilmiö itsessään on normaali osa Euroopan sisämarkkinoita, mutta markkinan kehitys Suomessa on herättänyt laajaa huomiota erityisesti hinnoittelun ja verotuksen näkökulmasta.

💡

Käytettynä maahantuodut henkilöautot vuosittain:
- vuosi 2020, yhteensä 43 904 autoa
- vuosi 2021, yhteensä 45 367 autoa
- vuosi 2022, yhteensä 41 403 autoa
- vuosi 2023, yhteensä 38 262 autoa
- vuosi 2024, yhteensä 43 266 autoa
- vuosi 2025, yhteensä 41 092 autoa
Yhteensä: 253 294 autoa

Käytettyjen autojen kohdalla hintataso on muodostunut tilanteissa, joissa suomalainen myyntihinta on usein samaa tasoa tai alhaisempi kuin lähtömaassa, kuten Saksassa tai Ruotsissa. Taloudellinen selitys tällaiselle ilmiölle ei ole suoraan johdettavissa, jos arvonlisävero toteutuu täysimääräisesti koko kauppahinnasta.

Tämä ilmiö ei ole syntynyt tyhjästä. Verohallinto totesi jo vuonna 2020 julkaistussa selvityksessä, että ajoneuvojen maahantuonti ja kauppa ovat alttiita harmaalle taloudelle. Riskit, toimintamallit ja rakenteelliset heikkoudet olivat tiedossa ennen 2020-luvun nopeinta kasvuvaihetta.

Markkina, joka kasvoi miljardiluokkaan

Ajanjaksolla 2021–2026 käytettynä maahantuotujen henkilöautojen verotusarvo nousee yli 4,6 miljardiin euroon.

💡

Verotusarvo-termin määritelmä:
Autoverotuksessa käytetty termi verotusarvo perustuu Verohallinnon autoverotusyksikön keräämään aineistoon eli markkinahavaintoihin suomalaisten autojen myyntihinnoista ja vastaa käytännössä autojen todellista myyntiarvoa Suomessa. Tietoja kerätään esimerkiksi Nettiauton ja Autotallin myyntisivustoilta.

Yksittäinen vuosi havainnollistaa mittakaavaa. Vuonna 2025 käytettynä tuotujen, vuosimallien 2020–2025 henkilöautojen (poislukien matkailuautot) verotusarvo oli noin 1,17 miljardia euroa. Kyse on yhdestä merkittävimmistä yksittäisistä kuluttajamarkkinoista Suomessa.

Kun tällaisessa volyymissa esiintyy verotuksellisia poikkeamia, vaikutukset eivät rajoitu yksittäisiin yrityksiin. Ne muokkaavat koko markkinan toimintaa ja kilpailuasetelmaa.

Markkinan rakenne merkkitasolla

Autoveroaineisto osoittaa, että käytettyjen autojen tuonti keskittyy suuriin, volyymiltaan merkittäviin automerkkeihin.

Keskeisiä havaintoja vuosien 2021-2025 autoveropäätöksistä:

Mercedes-Benz: verotusarvot yhteensä noin 770 miljoonaa euroa
BMW: verotusarvot yhteensä noin 520 miljoonaa euroa
Audi: verotusarvot yhteensä noin 288 miljoonaa euroa
KIA: verotusarvot yhteensä yli 206 miljoonaa euroa
Polestar: verotusarvot yhteensä noin 213 miljoonaa euroa

Yhden merkin, Mercedes-Benzin, käytettynä maahantuotujen autojen verotusarvo ylittää 770 miljoonaa euroa. Useiden suurten merkkien yhteenlaskettu arvo nousee selvästi miljardiluokkaan.

Tämä osoittaa, että mahdollinen arvonlisäveroon liittyvä riski ei kohdistu yksittäisiin toimijoihin, vaan koko markkinarakenteeseen.

Polestar esimerkkinä ilmiön rakenteesta

Polestar tarjoaa selkeän esimerkin nopeasti kasvaneesta tuontisegmentistä. Käytettynä maahantuotujen Polestar-autojen yhteenlaskettu verotusarvo ylittää 213 miljoonaa euroa ja määrä on yli 6000 autoa.

Suurin osa tuonnista keskittyy vuosiin 2023–2025, jolloin markkina kasvoi nopeasti. Kyseessä on automerkki, jonka alkuperäiset myyntikanavat ja hinnat ovat hyvin dokumentoituja Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa.

Tällaisessa tilanteessa markkinahintojen vertailu eri maiden välillä on suoraviivaista. Jos suomalainen myyntihinta alittaa systemaattisesti lähtömaan hintatason, syntyy selkeä signaali, joka viittaa verotukselliseen tai rakenteelliseen poikkeamaan.

Miten arvonlisävero voi kadota ketjussa

Käytettyjen autojen kaupassa marginaaliverotus on laillinen menettely. Se tarkoittaa, että vero maksetaan vain myyjän katteesta, ei koko kauppahinnasta.

Riski syntyy valtioiden rajat ylittävässä hankinta- ja toimitusketjussa:

Ajoneuvo myydään alkuperäisessä maassa yritykseltä toiselle ilman arvonlisäveroa. Se siirtyy väliyhtiölle toiseen EU-maahan, jossa sitä käsitellään marginaaliverotettavana tavarana. Lopulta auto myydään Suomeen marginaaliverotuksella.

Jos ketjussa syntyy virheellinen tai tarkoituksellinen verokohtelu, arvonlisävero ei kohdistu koko kauppahintaan missään vaiheessa. Lopputuloksena auto voidaan myydä markkinahintaan nähden poikkeuksellisen edullisesti.

Yksittäisessä kaupassa ero voi olla tuhansia euroja. Tuhansien autojen tasolla vaikutus nousee nopeasti kymmeniin tai satoihin miljooniin euroihin.

Verohallinnon käytössä oleva tieto

Verohallinnolla on käytössään poikkeuksellisen kattava tietopohja juuri tähän markkinaan:

Autoveroaineisto
Yritysten tilinpäätöstiedot ja kuukausittaiset ALV-ilmoitukset.
Yritysten todellisten edunsaajien henkilö- ja osoitetiedot sekä tiedot sidonnaisuuksista, osakkuuksista, omaisuuksista jne.
EU-yhteisökaupan VIES-ilmoitukset eli rajat ylittävän kaupan tarkat tiedot yrityskohtaisesti.
Uusien autojen viralliset hinnastot.
Autoveroilmoittajiksi rekisteröityneet yritykset.

Autoveroaineisto sisältää tiedot kaikista maahantuoduista ajoneuvoista, mukaan lukien valmistenumerot, tekniset tiedot ja verotusarvot. Tämä mahdollistaa yksittäisten autojen seuraamisen markkinoilla.

Verohallinnon Autoverotusyksikön Markkina-arvoryhmä eli Marvo vertailee jo valmiiksi kansainvälisiä hintatasoja autoverotusta varten. Tämä tieto kattaa keskeiset tuontimaat, kuten Saksan ja Ruotsin.

Lisäksi viranomaisilla on pääsy yritysten arvonlisäveroilmoituksiin, kirjanpitoon ja pankkitietoihin. Näiden avulla rahavirrat voidaan yhdistää verokohteluun.

Avoin markkinadata täydentää kokonaisuutta. Nettiauton ja muiden palveluiden kautta voidaan tarkastella yksittäisten autojen myyntihintoja ja historiallisia ilmoituksia.

Tieto, joka tarvitaan riskien tunnistamiseen, on ollut olemassa.

Valvonnan kohdentamisen merkitys

Kysymys ei ole yksittäisten tarkastusten määrästä, vaan valvonnan kohdentamisesta.

Kun markkina on keskittynyt ja volyymit suuria, riskiperusteinen valvonta olisi voinut kohdistua rajattuun joukkoon toimijoita, joiden liiketoiminta poikkeaa markkinasta.

Tällainen lähestymistapa on tyypillinen modernissa verovalvonnassa, jossa analytiikkaa käytetään kohteiden valintaan.

Käytettävissä oleva aineisto olisi mahdollistanut tämän jo varhaisessa vaiheessa.

Toimialan rakenteellinen muutos

Markkinan kehitys on vaikuttanut suoraan kilpailutilanteeseen.

Jos osa autoalan toimijoista pystyy hankkimaan autoja järjestelmällisesti alhaisemmilla kustannuksilla, syntyy paine koko markkinaan. Hinnat mukautuvat, ja toimintamalli alkaa levitä.

💡

Jo tämän olisi pitänyt herättää viranomaisten huomio:
Miten on mahdollista, että jotkut yritykset pystyvät koko ajan hankkimaan sadoittain käytettyjä autoja samoista hankintakanavista tuhansia euroja edullisemmin kuin toiset autoliikkeet?

Tällaisessa tilanteessa rehellisesti toimiva yritys kohtaa rakenteellisen haitan. Kilpailu ei perustu enää pelkästään tehokkuuteen tai palveluun, vaan myös verokohteluun.

Kuvituskuva. Suomalaiset autoliikkeet ostavat käytettynä maahantuodut henkilöautot pääosin isoista kansainvälisista huutokaupoista, leasing-yhtiöiltä, autovuokraamoilta jne. lähteistä. Kilpailu on kovaa ja usein käytetyistä autoista maksetaan suomalaista myyntihintaa kovempia hintoja. Herää kysymys että miksi?

Samalla markkina keskittyy. Yritykset, jotka kykenevät operoimaan suurilla volyymeilla ja hyödyntämään kansainvälisiä hankintaketjuja, kasvavat nopeasti.

Hallinnollinen näkökulma

Ilmiötä voidaan tarkastella myös hallinnollisesta näkökulmasta.

Arvonlisäverotuksen valvonta EU:n sisämarkkinoilla perustuu jäsenvaltioiden yhteistyöhön. Rajat ylittävien ketjujen todentaminen edellyttää tietojenvaihtoa useiden viranomaisten välillä.

Marginaaliverotus on laillinen järjestelmä, ja sen soveltaminen vaatii tapauskohtaista arviointia. Näyttökynnys väärinkäytöksille on korkea, ja valvonta on resursoitava suhteessa muihin riskeihin.

Verohallinto kohdentaa valvontaa useille toimialoille, joilla harmaan talouden riski on korkea. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa yksittäinen sektori ei saa suhteessa sen kokoon vastaavaa huomiota.

Valvonnan rakenteellinen katve

Käytettävissä oleva aineisto osoittaa, että markkinan koko, rakenne ja keskeiset toimijat ovat olleet tunnistettavissa.

Kyse ei ollut tiedon puutteesta.
Kyse ei ollut teknologian puutteesta.
Kyse oli valvonnan kohdentamisesta.

Kun markkina kasvoi nopeasti ja volyymit nousivat miljardiluokkaan, valvonnan painopiste ei seurannut kehitystä samassa tahdissa.

Kysymykset:

Miksi verohallinto ei ole käyttänyt olemassa olevia resurssejaan, tekoälyä sekä tietokantoja valvonnan tehostamiseksi ja harmaan talouden kitkemiseksi?
Ilmeisesti Verohallinto on systemaattisesti jättänyt valvonnan suorittamatta, onko Verohallinnon sisällä laajamittaista korruptiota?