Sisällysluettelo
Kun “viralliset suositukset” puhuvat eri kieltä: Yhdysvaltojen uudet ruokasuositukset vs. Suomen ravitsemussuositukset
Yhdysvallat julkaisi kaudelle 2025–2030 uudet Dietary Guidelines for Americans -suositukset. Paperi on lyhyt, iskulausemainen ja ääneen lausuttu: “eat real food”. Samalla se tekee muutaman linjauksen, jotka ovat suorassa jännitteessä Suomen vuoden 2024 kansallisten ravitsemussuositusten kanssa.
Ja tässä kohtaa on pakko ihmetellä ääneen: miten on mahdollista, että kaksi vaurasta länsimaata, joiden kansanterveysongelmat ovat tuttuja ja tutkimusnäyttö yhteistä, päätyvät painottamaan arjessa niin eri asioita?
Vastaus ei löydy vain ravintotieteestä. Se löytyy myös siitä, mihin suosituksia käytetään, kuka niitä toimeenpanee, ja millainen koneisto niiden ympärille on rakennettu.
Suomen suositukset ovat laaja “järjestelmäteksti”: ne on tehty väestötasolle, ne ohjaavat ruokapalveluita, opetusta, terveydenhuoltoa ja jopa tuotekehitystä. Ne puhuvat yhtä aikaa terveydestä ja ympäristöstä. Yhdysvaltojen uudet suositukset taas ovat tiivis “kuluttajateksti”: selkeä lista valinnoista ja varoituksista, jossa painopiste on ultra-prosessoidun ruoan vähentämisessä ja ravintotiheydessä — ja jossa esimerkiksi täysrasvaiset maitotuotteet ja jopa voi tai naudanrasva nostetaan hyväksyttäviksi vaihtoehdoiksi.
Seuraavaksi tarkka vertailu.
24 ruoka-ainetta rinnakkain: mitä Yhdysvallat painottaa, mitä Suomi painottaa
Huom: Yhdysvaltojen dokumentti käyttää usein “annostavoitteita” (servings) ja joissain kohdissa selkeitä rajoja (esim. natrium, lisätty sokeri). Suomen suosituksissa on useille ryhmille määrälliset viitteelliset käyttömäärät (g/vrk tai g/vk) sekä laadullisia ehtoja (rasvapitoisuus, suola, sokeri, prosessointi).
HUOM. VIERITÄ OIKEALLE NÄHDÄKSESI KOKO TAULUKON
| Ruoka-aine / ryhmä | USA 2025–2030 | Suomi 2024 | Selkein ero käytännössä |
|---|---|---|---|
| 1) Punainen liha | Sisällytetään “proteiiniruokiin”; laadun korostus, ei määrärajaa; kehotus välttää lisättyjä sokereita, raffinoituja hiilareita ja kemiallisia lisäaineita lihatuotteissa | Enintään 350 g kypsää punaista lihaa + prosessoitua lihaa viikossa; prosessoitua lihaa “mahdollisimman vähän” | Suomi asettaa selkeän katon; USA normalisoi punaisen lihan osaksi “real food” -ydintä |
| 2) Prosessoitu liha (makkarat, leikkeleet) | Puhuu kemiallisista lisäaineista ja prosessoinnista yleisesti; ei omaa grammaperäistä rajaa | Mahdollisimman vähän | Suomi antaa suoremman, yksiselitteisen “minimiin” -viestin |
| 3) Siipikarja | Osana proteiiniruokia | Ympäristönäkökulmasta nykyistä vähäisempi käyttö suositeltavaa | Suomi tuo ympäristön suoraan lautaselle; USA ei |
| 4) Kala (yleensä) | “Seafood” mainitaan proteiinilähteenä; ei grammaperäistä viikkotavoitetta | 300–450 g/vk (syötävä osa) | Suomi antaa määrät; USA jättää kuluttajan arvioimaan |
| 5) Rasvainen kala | Ei erillistä minimisummaa | Rasvaista kalaa vähintään 200 g/vk | Suomi ohjaa omega-3 -käytäntöön konkreettisesti |
| 6) Kananmuna | Nostetaan proteiiniruokiin ja “terveisiin rasvoihin” | Oma ruoka-aineryhmä (maltillinen käyttö) | USA selvästi “pro-egg” -henkinen, Suomi käsittelee neutraalimmin |
| 7) Maitotuotteet (yleinen) | Täysrasvainen maito/maitotuote ok, kun ei lisättyä sokeria; 3 annosta/päivä (2 000 kcal -mallissa) | Rasvattomat tai vähärasvaiset 350–500 g/päivä; tarkat rasvarajat | Täysrasvaisuus hyväksytty USA:ssa, rajoitettu Suomessa |
| 8) Jogurtti | Vältä lisättyä sokeria | Rasvaton tai ≤1 %, ilman tai vain vähän vapaata sokeria | Molemmat vastustavat sokeria; Suomi vastustaa myös rasvaisuutta |
| 9) Juusto | Täysrasvainen ok periaatteessa | Suola ≤1,2 %, rasva ≤17 % | Suomi ohjaa “kevyempiin ja vähäsuolaisiin” |
| 10) Kasvipohjaiset “maidot” | Ei nosteta kärkeen | Suositus: kalsiumilla ym. täydennetyt vaihtoehdot | Suomi rakentaa järjestelmällisen korvauspolun |
| 11) Kasvikset | 3 annosta/päivä | Keskeinen perusta | USA antaa annosluvut |
| 12) Hedelmät | 2 annosta/päivä | Painotus yhdessä kasvisten ja marjojen kanssa | Suomen erityispiirre on marjat |
| 13) Marjat | Ei erillistä nostoa | Korostuu selvästi | Kulttuurinen ero |
| 14) Palkokasvit | Proteiiniruokana | 50–100 g/vrk (viitteellinen) | Suomi antaa grammit |
| 15) Pähkinät ja siemenet | Terveinä rasvoina | 20–30 g/vrk | Suomen ohjaus täsmällisempi |
| 16) Täysjyvävilja | 2–4 annosta/päivä | Vähintään 90 g/vrk täysjyvää (kuivapaino) | Molemmat painottavat |
| 17) Vaalea leipä | “Significantly reduce” | Vaihda täysjyvään | Sama suunta |
| 18) Peruna | Ei erityisnostoa | Suositeltava perusruoka | Suomi rehabilitoi |
| 19) Sokerijuomat | Vältä | Vähennä | Yhtenevä linja |
| 20) Lisätty sokeri | Ei suositeltavaa määrää; esimerkeissä tiukat rajat | Harvoin | USA antaa ateriatason numerot |
| 21) Suola | < 2 300 mg natriumia/vrk | < 5 g suolaa/vrk | Molemmat antavat numeron |
| 22) Kasviöljyt | Oliiviöljy esimerkkinä | ≥ 25 g/vrk | Suomi antaa minimin |
| 23) Voi | Sallittu vaihtoehto | Rajoitettava | Selvä ideologinen ero |
| 24) Naudanrasva | Mainitaan mahdollisena | Ei nosteta | USA normalisoi eläinrasvan |
Miksi erot tuntuvat niin suurilta?
1) Suomi kirjoittaa suosituksia järjestelmälle — USA kuluttajalle
Suomen dokumentti on ohjekirja koneistolle. Kun suositus ohjaa myös julkisia hankintoja ja ruokapalveluita, se puhuu kriteereillä, prosenteilla ja rajoilla. Yhdysvaltojen teksti on kampanjamainen: vähennä ultra-prosessoitua, syö ravintotiheää, tee kotona.
Kun kirjoitat järjestelmälle, syntyy järjestelmäkieli. Kun kirjoitat ihmiselle, syntyy valintakieli.
2) Ympäristö vs. “real food”
Suomi sitoo ruokavalion tiukasti ympäristökysymyksiin. USA kehystää suositukset “real food” -palautuksena. Molemmat ovat poliittisia kehyksiä, mutta eri tavalla.
3) Rasvapolitiikka
Suomi varoo tyydyttynyttä rasvaa ja ohjaa kasviöljyihin. USA sallii luonnolliset rasvat ja painottaa prosessoinnin vähentämistä.
4) Poliittinen taloustiede: kannustimet, ei salaliitto
Kun suositus on samalla julkisen sektorin työkalupakki, jokainen rivi muuttuu vastuukysymykseksi. Silloin teksti standardoituu. Kuluttajalle se on raskaampaa kuin pitäisi.
Se epämiellyttävä kysymys: kuka hyötyy siitä, että suositukset ovat osa koneistoa?
Kun suositus muuttuu monikäyttöiseksi työkaluksi, sen ympärille syntyy työryhmiä, ohjeita, koulutuksia, seurantaa, auditointeja ja viestintää. Jokainen tarvitsee budjetin.
Yksittäinen suositus ei ole enää suositus — se on hallinnollinen ekosysteemi. Ja se ekosysteemi maksetaan veroilla, vaikka pyyntö oli yksinkertainen: kerro mitä kannattaa syödä.
Yhteenveto: erot eivät ole vain ruuassa — ne ovat vallassa
- Yhdysvallat: Syö oikeaa ruokaa, vähennä ultra-prosessoitua, täysrasvainen käy, liha kuuluu kuvaan.
- Suomi: Kasvipainotteisuus, rajat punaiselle lihalle, vähärasvaisuus, suola ja sokeri kuriin — ja ympäristö osaksi lautasta.
Se, kumpi tuntuu järjellisemmältä, riippuu siitä, näetkö suosituksen arjen päätösten tukena vai järjestelmän ohjauskeppinä.
Lähdeluettelo
- Yhdysvaltain maatalousministeriö (USDA) & terveysministeriö (HHS): Dietary Guidelines for Americans 2025–2030
https://www.dietaryguidelines.gov - Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN): Kestävää terveyttä ruoasta – Kansalliset ravitsemussuositukset 2024
https://www.ruokavirasto.fi/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus--ja-ruokasuositukset - Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Ravitsemussuositusten taustaraportit ja perustelut
https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus--ja-ruokasuositukset/taustaraportit - U.S. Department of Health & Human Services: Scientific Report of the 2025 Dietary Guidelines Advisory Committee
https://www.dietaryguidelines.gov/2025-advisory-committee-report - World Health Organization (WHO): Diet, Nutrition and the Prevention of Chronic Diseases
https://www.who.int/publications/i/item/WHO-TRS-916
