EU ja Neuvostoliitto

Sisällysluettelo

Johdanto

Vertaus EU:hun ”EUSSR:nä” on usein leimattu yliyksinkertaistavaksi iskulauseeksi. On myös totta, että Euroopan unioni ja Neuvostoliitto ovat perustavalla tasolla erilaisia:

Neuvostoliitto oli yhden puolueen johtama totalitaarinen valtio, jossa kommunistinen puolue kontrolloi koko poliittista ja taloudellista järjestelmää.
EU on kansainvälinen ja osin ylikansallinen järjestelmä, jossa on vaaleilla valitut parlamentit, monipuoluejärjestelmä ja yksityinen omistusoikeus.

Tästä huolimatta rakenteellisella tasolla löytyy useita kiinnostavia yhtymäkohtia, jotka selittävät, miksi osa entisistä neuvostodissidenteistä ja kriittisistä tutkijoista näkee EU:ssa piirteitä, jotka muistuttavat heitä Neuvostoliiton kehityksestä.

Alla käydään läpi tarkasti ja systemaattisesti:

missä asioissa EU ja Neuvostoliitto toimivat rakenteellisesti samansuuntaisesti
missä kohdin yhtäläisyys on enemmän pinnallinen kuin todellinen
miten valvonta, sääntely ja kansalaisten etääntyminen päätöksenteosta näkyvät molemmissa järjestelmissä

1. Ylikansallinen keskusvalta ja kansallisten parlamenttien ohittaminen

Neuvostoliitto

Neuvostoliitossa todellinen valta keskittyi kommunistisen puolueen keskuskomiteaan ja politbyroon, vaikka muodollisesti korkein valta kuului neuvostoille ja perustuslaillisille elimille. Kaikki poliittinen ja taloudellinen päätöksenteko johdettiin ylhäältä alas.

Keskustasolla määriteltiin:

viiden vuoden suunnitelmat
tuotantotavoitteet
resurssien jakautuminen
poliittiset linjat myös osatasoille ja tasavalloille

Tasavaltojen omilla parlamenteilla oli vain hyvin rajattu liikkumatila.

EU

EU ei ole yhden puolueen valtio, mutta sillä on monikansallinen oikeusjärjestys, jossa EU-oikeus menee kansallisen oikeuden edelle, myös suhteessa kansallisiin parlamentteihin.

Keskeisiä piirteitä:

EU:n lainsäädäntö (asetukset, direktiivit) sitoo jäsenmaita suoraan.
Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut vahvistavat EU-oikeuden etusijan myös kansallisiin perustuslakeihin nähden tietyissä rajoissa.
Kansalliset parlamentit joutuvat usein implementoimaan EU-säädökset ilman olennaista mahdollisuutta muuttaa niiden sisältöä – vain soveltamistapa on neuvoteltavissa.

Yhtymäkohta: Molemmissa järjestelmissä keskustaso (Moskova / Bryssel) voi käytännössä syrjäyttää kansallista lainsäädäntöä ja säätää puitteet, joiden sisällä ”alempi taso” saa toimia. Erona on se, että EU-järjestelmä perustuu valtiosopimuksiin ja vaaleihin, kun taas Neuvostoliitossa kyse oli yhden puolueen pakkoon perustuvasta rakenteesta.

2. Demokratian etääntyminen ja ”demokraattinen vaje”

Neuvostoliitto

Neuvostoliitossa vaaleja pidettiin, mutta ne olivat formaalisia rituaaleja: ehdokaslistat olivat käytännössä etukäteen määriteltyjä, aitoa poliittista kilpailua ei ollut ja kommunistinen puolue oli perustuslaissa kirjattu ”johtavaksi voimalaksi”.

Kansalaiset kokivat:

ettei oma ääni muuta mitään
ettei poliittisia linjoja voi aidosti haastaa
ettei järjestelmän sisällä ole todellista vaihtoehtoa

EU

EU:sta on kirjoitettu laajoja analyyseja ”demokraattisesta vajeesta” – siitä, että unionin päätöksenteko koetaan etäiseksi, teknokraattiseksi ja vaikeasti vaikutettavaksi.

Keskeiset seikat:

Euroopan komissio (aloitevalta merkittävässä osassa lakihankkeita) ei ole suoraan kansalaisten valitsema.
EU-parlamentti valitaan kyllä vaaleilla, mutta äänestysprosentit ovat matalia ja monet kansalaiset kokevat, etteivät ymmärrä päätöksentekoa tai sen vaikutusketjuja.
Unionin päätöksenteko pirstoutuu neuvoston, komission, parlamentin ja tuomioistuimien välille tavalla, jota kansalaisen on käytännössä mahdotonta seurata.

Yhtymäkohta: Molemmissa järjestelmissä syntyy kokemus, että todellinen päätösvalta on korkealla tasolla, vaikeasti hahmotettavissa ja että tavallisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Erona on se, että EU:ssa vaalit ovat aidosti kilpailullisia ja järjestelmän muuttaminen on teoriassa mahdollista; käytännössä institutionaalinen inertia on silti suuri.

3. Sääntely, normitulva ja elämän osa-alueiden politisoituminen

Neuvostoliitto

Neuvostojärjestelmässä valtio tunkeutui lähes kaikkiin elämän osa-alueisiin: työhön, asumiseen, yhdistystoimintaan, kulttuuriin. Työpaikoilla ja kouluissa järjestettiin poliittista ohjausta ja ”keskusteluja” päätösten tukemiseksi.

EU

EU ei omista tuotantovälineitä, mutta se on:

erittäin normatiivinen sääntelykoneisto
jolla on valtaa ympäristön, terveyden, sosiaalipolitiikan, kilpailuoikeuden, digitaalisen viestinnän, rahoitusmarkkinoiden ja monen muun osa-alueen yli.

Tuloksena:

suuri osa arjessa vaikuttavista standardeista, tuotteista, palveluista ja tietosuojaan liittyvistä säännöistä on EU-lähtöisiä, vaikka niitä esitellään usein ”kansallisina ratkaisuina”
poliittinen kiista siirtyy yhä useammin EU-tasolle, jolloin kansallinen keskustelu käydään jälkijunassa

Yhtymäkohta: Molemmissa järjestelmissä keskus tuottaa valtavan määrän normeja, jotka ulottuvat pitkälle arkeen. Neuvostoliitossa tämä oli avoimesti poliittinen projekti; EU:ssa perustelu on usein tekninen (standardointi, sisämarkkina, kuluttajansuoja), mutta vaikutus voi olla käytännössä yhtä syvälle tunkeutuva.

4. Talouden ohjaus: keskussuunnittelu vs. sääntely- ja budjettiohjaus

Neuvostoliitto

Neuvostoliiton talousjärjestelmä perustui keskussuunnitteluun:

valtion omistus tuotantovälineistä
viiden vuoden suunnitelmat
hintasääntely ja allokaatio ylhäältä alas

Kansalaisilla ei ollut yksityisomaisuuden tai vapaan yrittäjyyden suojattua asemaa samalla tavalla kuin markkinatalouksissa.

EU

EU on muodollisesti markkinatalousvetoinen unioni, mutta se käyttää monia keinoja, jotka muistuttavat ohjauslogiikaltaan suunnittelua:

vakaus- ja kasvusopimus rajoittaa budjettialijäämää ja velkasuhteita, mikä ohjaa jäsenvaltioiden finanssipolitiikkaa
yhteinen maatalouspolitiikka ja rakennerahastot kanavoivat tukia määrättyihin kohteisiin, luoden ”ohjelmataloutta”
EU:n vihreän siirtymän ja muiden strategisten hankkeiden myötä unionitasolla asetetaan tavoitteita, jotka ohjaavat investointeja ja lainsäädäntöä pitkälle tulevaisuuteen

Yhtymäkohta: Molemmissa malleissa keskustaso määrittää talouden suuntaviivoja, ei vain reaktiivisesti vaan ohjelmallisesti. Erona on se, että EU:ssa yksityisomaisuus ja kilpailu ovat lähtökohta, kun taas Neuvostoliitossa valtiollinen omistus oli normi.

5. Valvonta ja massadata: KGB vs. EU:n tietojen keruu

Neuvostoliitto

Neuvostoliitossa salainen poliisi (Cheka – GPU – NKVD – KGB) oli pelätyin instituutio. Se yhdisti:

fyysisen seurannan
kirjeiden avaamisen
salakuuntelun
laajat informanttiverkostot

Tavoitteena oli estää opposition muodostuminen ja pitää kansalaiset jatkuvan valvonnan tunteen alla.

EU

EU ei ole salaisen poliisin komentama, mutta se on pyrkinyt säätämään laajoja velvoitteita viestinnän ja teleliikennetietojen tallentamiseksi:

tietojen säilyttämistä koskeva direktiivi velvoitti operaattoreita säilyttämään kaikkien kansalaisten sähköposti-, puhelin- ja tekstiviestimetatietoja jopa kahden vuoden ajan
Euroopan unionin tuomioistuin kumosi direktiivin vuonna 2014, todeten, että se merkitsi ”laaja-alaista ja erityisen vakavaa puuttumista käytännössä koko Euroopan väestön yksityiselämän suojaan ja henkilötietojen suojaan”
siitä huolimatta useat jäsenmaat ovat pyrkineet uudelleensäätämään laajaa tietojen säilytystä, ja EU-tasolla on jatkuvasti esillä hankkeita, joissa valvontaa halutaan lisätä esimerkiksi terrorismin torjunnan, lasten suojelun tai hybridivaikuttamisen torjunnan nimissä

Yhtymäkohta: Molemmissa järjestelmissä laaja tietojen kerääminen ja säilyttäminen nähdään keinona hallita riskejä ja uhkia. Neuvostoliitossa väline oli salainen poliisi ja pelon ilmapiiri; EU:ssa mekanismi on oikeudellinen ja perusoikeuksia suojaavat tuomioistuimet ovat asettaneet sille rajoja – mutta pyrkimys digitaaliseen valvontaan on silti rakenteellisesti olemassa.

6. Informaatio, narratiivit ja ”väärien” mielipiteiden valvonta

Neuvostoliitto

Neuvostoliitossa sensuuri ja propaganda olivat avoimesti valtion välineitä:

media oli valtion hallussa
ulkomainen informaatio suodatettiin
järjestelmän kritiikki oli rikos

EU

EU:ssa sananvapaus on perusoikeus, mutta viime vuosina on nähty:

disinformaation torjunnan nimissä luotuja ohjelmia, joissa julkinen valta ja alustat tekevät yhteistyötä poliittisesti sensitiivisen sisällön tunnistamiseksi ja rajoittamiseksi
vaatimuksia poistaa sisältöä, jota pidetään ”haitallisena informaationa” – myös silloin, kun se ei täytä rikoskynnyksen kriteerejä

Tämä ei ole sama asia kuin Neuvostoliiton suorasanainen sensuuri, mutta logiikka – ”väärä informaatio on uhka järjestelmälle” – muistuttaa rakenteellisesti samaa ajattelumallia.

7. Ylikansallinen identiteettiprojekti: ”Neuvostoihminen” ja ”eurooppalainen identiteetti”

Neuvostoliitto

Neuvostoliitto pyrki luomaan ”neuvostoihmisen”:

monikansallinen, monikielinen, mutta ensisijaisesti neuvostojärjestelmään identifioituva
yhteinen symboliikka: lippu, hymni, juhlapäivät
koulujärjestelmä ja propaganda vahvistivat tätä identiteettiä

EU

EU on lähtenyt tietoisesti rakentamaan eurooppalaista identiteettiä:

EU-lippu, hymni, euro, yhteiset symbolit
ohjelmat, joissa korostetaan ”eurooppalaisia arvoja” ja pyritään luomaan tunne yhteisestä poliittisesta tilasta
osa tutkimuksista huomauttaa, että EU:n identiteettiprojektissa on rakenteellisia yhtäläisyyksiä Neuvostoliiton ylikansallisen identiteetin rakentamisen kanssa, vaikka sisältö ja keinot ovat erilaisia

Yhtymäkohta: Molemmilla on pyrkimys ylittää kansallinen identiteetti ja luoda uusi poliittinen ”me”, johon jäsenkansat sulautuvat – Neuvostoliitossa kommunistisen ideologian, EU:ssa ”eurooppalaisen projektin” kautta.

8. Keskus–periferia-jännite ja eroamista koskeva stigma

Neuvostoliitto

Neuvostoliitossa tasavaltojen pyrkimys irrottautua johti:

poliittiseen painostukseen
taloudellisiin rangaistuksiin
joissakin tapauksissa väkivallan käyttöön

Neuvostoliiton hajoamisessa nähtiin, kuinka keskusjohto pelkäsi valtakokonaisuuden fragmentoitumista.

EU

EU-jäsenyyttä voidaan periaatteessa purkaa (art. 50, Brexit), mutta käytännössä:

eroava valtio joutuu juridisesti ja taloudellisesti hyvin hankalaan neuvotteluasetelmaan
poliittisessa puheessa eroamista tai irtautumishaluja on toisinaan kuvattu tavalla, joka muistuttaa ”järjestelmästä loikkaamista” tai ”vastuuttomuutta”

Yhtymäkohta: Molemmissa järjestelmissä keskus suhtautuu irtautumiseen torjuvasti, koska se uhkaa koko konstruktion legitimiteettiä.

9. Johtopäätös: yhtäläisyydet rakenteissa, erot keinoissa

On tärkeää tehdä selvä ero:

Neuvostoliitto nojasi väkivaltaan, pelkoon ja yhden puolueen diktatuuriin
EU toimii muodollisen demokratian, markkinatalouden ja oikeusvaltioperiaatteen pohjalta

Tästä huolimatta:

keskitetty normituotanto
talouden ohjelmallinen ohjaus ylikansalliselta tasolta
laajojen kansalaistietojen keruun ja valvonnan halu
identiteettiprojektit, joissa ylikansallinen ”me” asetetaan kansallisen rinnalle tai yli
kansalaisten kokema etäisyys todellisesta päätöksenteosta

luovat rakenteellisia yhtymäkohtia, joita ei voi ohittaa pelkkänä ”populistisena liioitteluna”.

Kriittinen tarkastelu ei tarkoita, että EU olisi ”jo nyt Neuvostoliitto” – mutta se tarkoittaa, että historiallisen Neuvostoliiton mekanismeja kannattaa käyttää varoituskertomuksena, kun seurataan:

miten paljon valtaa keskitetään
miten laajaa valvontaa oikeutetaan kriiseillä
miten helpoksi tai vaikeaksi järjestelmän kyseenalaistaminen todellisuudessa tehdään

10. EU:n digitaalinen valvonta ja yksityisyyden rajoitukset

EU ei ole poliisivaltio, mutta 2010-luvulta lähtien unioni on pyrkinyt toistuvasti laajentamaan kansalaisten viestinnän ja digitaalisen elämän valvontaa tavalla, joka on herättänyt vakavaa kritiikkiä.

Neuvostoliiton valvontakoneisto perustui KGB:hen, kirjeiden avaamiseen ja informantteihin.
EU:n valvontahankkeet perustuvat lainsäädäntöön, algoritmeihin ja palveluntarjoajien velvoitteisiin.

Valvonnan keinot eroavat, mutta rakenne – ”massavalvonta yhteisen hyvän nimissä” – muistuttaa yllättävän paljon toisiaan.

10.1 Chatcontrol (CSAM Regulation)

Chatcontrol on EU:n ehdottama sääntelykehys, jonka tavoitteena on etsiä lasten seksuaalisen hyväksikäytön materiaalia viestintäpalveluista.

Keskeiset piirteet:

yksityisten viestien seulontavelvoite (SMS, pikaviestimet, sähköposti)
tekoälypohjainen sisältöskannaus kaikille viesteille
mahdollisuus skannata pilvipalvelujen sisältöjä
tekninen paine murtaa päästä päähän -salausta
velvoite suurille palveluille toimia käytännössä valvontakoneiston osana

Viestien sisällön automaattinen skannaus muistuttaa rakenteellisesti:

kirjesensuuria
”preventiivistä valvontaa”, jossa ei seurata vain epäiltyjä, vaan kaikkia

Useat oikeusoppineet ovat kuvanneet tätä periaatteelliseksi rajanylitykseksi, koska sääntely tekee kaikista kansalaisista skannauksen kohteita ilman yksilöllistä rikosepäilyä.

10.2 Massadatan säilytys – Data Retention 1.0 ja 2.0

Tietojen säilyttämistä koskeva direktiivi velvoitti 2000-luvun alussa operaattoreita säilyttämään kaikkien Euroopan kansalaisten:

puhelulokit
tekstiviestilokit
IP-yhteydet
yhteyden muodostus- ja katkaisutiedot
sijaintitiedot

Kaikista ihmisistä, ilman rikosepäilyä.

EU-tuomioistuin kaatoi direktiivin vuonna 2014. Siitä huolimatta:

useat jäsenmaat ovat yrittäneet säätää vastaavia malleja kansallisesti
EU-tason valmisteluissa on ollut useita yrityksiä mahdollistaa ”kohdennetun massavalvonnan” muunnelmia

Tämä muistuttaa rakenteellisesti ajatusta ”kaikkien tietojen keräämisestä siltä varalta, että niitä tarvitaan myöhemmin”.

10.3 Terrorismia koskevat valvontahankkeet

Terrorismin torjunta on ollut perustana useille laajennuksille:

PNR-järjestelmä (Passenger Name Records): kaikkien lentomatkustajien tiedot talteen ja algoritmien analysoitavaksi
EES ja ETIAS: EU:n ulkorajoille tulevien rekisteröinti, biometriset tiedot, seurantajärjestelmät
terroristisisältöä koskevat poistovelvoitteet, joissa alustojen on poistettava viranomaisten määrittelemä sisältö erittäin lyhyessä ajassa

Yhteistä on, että syy (terrorismi) on rajattu, mutta keinot koskevat käytännössä kaikkia.

10.4 Digitaalinen identiteetti (EU Digital ID / wallet)

EU:n sähköinen lompakko (EUDI) on suunniteltu:

tunnistamiseen
pankkiasiointiin
terveyspalveluihin
matkustamiseen
digiallekirjoituksiin

Vaikka se ei muodollisesti ole pakollinen, palveluiden digitalisointi luo helposti pehmeän pakon.

Yhtymäkohta Neuvostoliittoon ei ole sisällössä, vaan arkkitehtuurissa: keskinen, kaikkialle kytkeytyvä identiteettiväline mahdollistaa rekisterien laajan yhteenkytkennän.

10.5 SIS, VIS, Eurodac – EU:n suurjärjestelmät

EU ylläpitää useita suuria tietojärjestelmiä:

SIS (Schengen Information System) – etsintäkuulutukset, maahantulokiellot, epäillyt
VIS – viisumitiedot
Eurodac – sormenjälkirekisteri

Näiden järjestelmien integraatio ja automatisointi on ollut pitkään tavoitteena. Kun eri rekisterit voidaan yhdistää, syntyy entistä tiheämpi valvontaverkko, joka muistuttaa periaatteessaan kaikkien tietojen keskittämistä samaan keskukseen.

11. Vertailutaulukko: EU vs. Neuvostoliitto (rakenteet)

Osa-alue	EU	Neuvostoliitto	Yhtymäkohta
Päätöksenteko	Monitasoinen: komissio, parlamentti, neuvosto; aloitevalta suurelta osin komissiolla.	Keskitetty: kommunistinen puolue, keskuskomitea, politbyroo.	Keskustason ylivalta, alemmilla tasoilla rajallinen liikkumatila.
Oikeuden hierarkia	EU-oikeus etusijalla kansalliseen nähden tietyissä rajoissa.	Puolueen linja käytännössä ylin normi.	Keskus ohittaa paikallistason normit.
Identiteettiprojekti	”Eurooppalainen identiteetti”, EU-symbolit, integraation idea.	”Neuvostoihminen”, ylikansallinen sosialistinen identiteetti.	Uuden poliittisen identiteetin rakentaminen yli kansallisten rajojen.
Talouden ohjaus	Sääntely, tukimekanismit, strategiset ohjelmat (esim. Green Deal, CAP).	Valtion omistus, viiden vuoden suunnitelmat.	Makrotason ohjelmallinen ohjaus talouden suuntaamiseksi.
Sääntely	Laaja teknokraattinen normituotanto, direktiivit ja asetukset.	Poliittinen normitus kaikille elämän osa-alueille.	Keskitetty normituotanto, joka vaikuttaa arkeen.
Valvonta	Data retention -yritykset, Chatcontrol, PNR, biometriset rekisterit.	KGB, kirjesensuuri, laaja seuranta ja informantit.	Rakenteellinen valvontalogiikka: kaikkien seuranta riskiperusteisesti.
Sananvapaus	Laaja, mutta kasvava painostus ”haitallisen sisällön” rajoittamiseen.	Ei sananvapautta, avoin sensuuri.	”Väärän informaation” torjunta järjestelmää suojelevana projektina.
Eroaminen	Mahdollista, mutta poliittisesti ja taloudellisesti raskasta (esim. Brexit).	Käytännössä mahdotonta ilman konfliktia.	Keskus–periferia-jännite, jossa eroaminen nähdään uhkana.
Kansalaisen vaikutus	Koetaan etäiseksi; matala EU-vaaliaktiivisuus; monimutkainen järjestelmä.	Käytännössä olematon; muodollinen vaalijärjestelmä.	Kansalaisen kokema vaikutusvallan vähäisyys.

12. Loppusanat

EU ei ole täysin samanlainen kuin Neuvostoliitto.
Mutta EU ei myöskään ole immuuni rakenteille, jotka historiassa ovat johtaneet:

keskitettyyn vallankäyttöön
laajaan valvontaan
poliittisen keskustelun kaventumiseen
identiteettiprojektin ideologisoitumiseen
teknokraattisen hallinnan etääntymiseen kansalaisista

Historialliset varoitukset ovat arvokkaita vain, jos niitä käytetään rehellisesti. Ei demonisoiden, mutta ei myöskään ummistamalla silmiä.

Tässä mielessä Neuvostoliitto ei ole pelkkä mennyt kauhu, vaan anatomian oppitunti siitä, miten keskitetty valta ja valvontalogiikka voivat vähitellen normalisoitua – riippumatta siitä, millä kielellä ne oikeutetaan tai minkä värinen lippu salin katossa liehuu.