Johdanto - taivas putoaa niskaan

Pelko on ollut kaikkina ihmiskunnan aikoina vallankäytön ytimessä. Se vaikuttaa ihmisen syvimpään vaistoon: selviytymisen tarpeeseen. Vallanpitäjät ovat toistuvasti hyödyntäneet pelkoa saadakseen kansat hyväksymään rajoituksia, poikkeuslakeja ja kurinalaisuutta. Tämä artikkeli käy otsikoiden tasolla läpi historiallisia ja suomalaisia esimerkkejä aina antiikista 2020-luvulle.

Maailmanhistoria – pelon pitkä kaari

Antiikki ja keskiaika

Egyptin faaraot – jumalten viha tottelemattomille.
Antiikin Kreikka – oraakkeleiden ennustukset ohjasivat päätöksiä.
Rooman imperiumi – kansannousun pelolla perusteltiin diktatuuria.
Varhaiskristinusko – helvetinpelko yhdisti kansat kirkon alaisuuteen.
Musta surma – kulkutauti selitettiin Jumalan rangaistukseksi.
Noitavainot (1400–1600) – paholaisen pelko johti tuhansiin teloituksiin.
Espanjan inkvisitio – kidutuksen pelko piti kansan hiljaisena.

Uusi aika

Absolutistiset monarkiat – kapina oli kapinaa Jumalaa vastaan.
Ranskan vallankumouksen terrori – giljotiini piti kansan kurissa.
Britannian imperiumi – siirtomaissa kapinan pelolla oikeutettiin väkivalta.

1800–1900-luvut

USA:n etelä – lynkkausten pelko piti mustaa väestönosaa alistettuna.
Japanin modernisaatio – pelko länsimaiden kolonisaatiosta.
Venäjän keisarikunta – tsaarin sensuuri kapinan pelossa.
Stalinin Neuvostoliitto – ”kansanvihollisten” vainot.
Natsi-Saksa – viholliskuvalla oikeutettiin diktatuuri.
Mussolinin Italia – kommunismin pelko yhdisti kansan.
Francon Espanja – anarkian pelko oikeutti autoritarismin.
McCarthy-kausi USA:ssa – ”punainen pelko” tuhosi mm. työuria.
Latinalaisen Amerikan juntat – demokratia tukahdutettiin kapinan pelolla.
Apartheid-Etelä-Afrikka – pelko mustasta enemmistöstä ylläpiti sortoa.

Moderni aika

9/11 ja Patriot Act – terrorismipelolla perusteltiin valvontalait.
Irakin sota – massatuhoaseiden pelko oikeutti hyökkäyksen.
Finanssikriisi (2008) – pelko talouden romahtamisesta toi pankkituet.
COVID-19-pandemia – globaalit rajoitukset ja lockdownit, syyllistäminen.
Kiinan sosiaalinen valvontajärjestelmä – pelko huonosta kansalaispisteytyksestä.

Suomen historia – pelon erityispiirteet

1800-luku ja autonomia

Nälkävuodet (1866–1868) – hallinto epäonnistui ruoka-avussa.
Sortokaudet (1899–1917) – venäläistämistoimia perusteltiin kapinan pelolla.
Kansalaissota (1918) – sekä puna- että valkoterrori ruokapulan avulla.

Sotavuodet

Talvisota (1939–1940) – eksistentiaalinen vihollisuhka mobilisoi.
Jatkosota (1941–1944) – sensuuri piti tappiot salassa.
Sotakorvaukset – pelko Neuvostoliiton hyökkäyksestä pakotti hyväksymään raskaat ehdot.

Kylmä sota ja suomettuminen

YYA-sopimus (1948) – pelko Neuvostoliiton reaktiosta kahlitsi politiikkaa.
Itäsuhteiden sensuuri – media välttelee kritiikkiä.
Kekkosen valtakausi – pelko Neuvostoliiton epäsuosiosta piti opposition kurissa.

Myöhäisempi aika

Tšernobyl (1986) – säteilyriskejä vähäteltiin.
1990-luvun lama – ”välttämättömät leikkaukset” esitettiin ainoaksi vaihtoehdoksi.
EU-jäsenyys (1995) – peloteltiin syrjäytymisellä.
Euroon liittyminen (1999) – vakausargumentti peitti riskit sekä haitat.
Terrorismin vastaiset lait (2000-luku) – kansainvälisen uhan varjolla.
COVID-19 Suomessa (2020–2022) – pelko sairaaloiden romahtamisesta oikeutti rajoitukset.
Energiakriisi ja Venäjän hyökkäys (2022–) – pelko sähkökatkoista ja sodan laajenemisesta.

Keinotekoiset ruokapulat Suomessa

1800–1900-luku

Nälkävuodet (1866–1868) – apu viivästyi byrokratian takia, vaikka viljaa oli varastoissa.
Ensimmäisen maailmansodan elintarvikepula (1917–1918) – varastoja piiloteltiin, jotta kontrolli säilyisi.
Kansalaissodan ruokasaarto (1918) – ruokaa käytettiin aseena molemmin puolin.
Sotien säännöstely (1939–1954) – niukkuutta ylläpidettiin hallinnollisesti.
Sokeripula 1950-luvulla – niukkuus oli osin poliittista.
1970–80-luku – maataloustukijärjestelmät loivat keinotekoisia ylitarjonta- ja niukkuustilanteita.
1990-luvun lama – maataloutta ajettiin alas EU-jäsenyyden kynnyksellä.

2000-luku

BSE- ja lintuinfluenssipelot – rajoitukset aiheuttivat keinotekoista niukkuutta.
2007–2008 viljan hinnannousu – ruokaa oli, mutta hinnat loivat ”pulan”.
Venäjän vientirajoitukset – hallinnolliset päätökset nostivat hintoja.

2010-luku

Venäjän vastapakotteet (2014) – maitotuotteiden vientikielto loi ylitarjontaa kotimaassa, mutta hinnat eivät laskeneet.
Maidontuottajien hävikki – ruokaa hävitettiin, vaikka kansalaisilla oli pulaa.
Ilmastopoliittiset keskustelut – ehdotuksia tuotannon supistamisesta ilman kysynnän laskua.

2020-luku

COVID-19 hamstraus (2020) – WC paperi nousi symboliseen asemaan, mutta yhtälailla jauhot, hiiva ja säilykkeet katosivat hyllyiltä.
Viljan hinnannousu (2021–2022) – tarjontaa oli, mutta hinnat nousivat keinotekoisesti.
Ukrainan sodan aiheuttama lannoitepula – vaikutti tuotantoon ja hintoihin.
Energiakriisi (2022–2024) – kasvihuoneviljely supistui kustannusten takia, tuotteista tuli niukkuutta.
Omavaraisuuskeskustelu – poliittiset linjaukset (EU, ilmastotavoitteet) nähtiin riskinä keinotekoisille ruokapuloille.

Yhteinen kaava

Esimerkeissä toistuu sama rakenne:

- Pelko esitetään eksistentiaalisena (nälkä, vihollinen, sairaus).
- Ratkaisuna annetaan valtiolle tai hallitsijalle ylimääräisiä valtuuksia.
- Kansalaisilta kavennetaan vapauksia tai heidät ohjataan hyväksymään keinotekoinen niukkuus.

Pelolla vaikuttamisen mekanismit

Johtopäätös

Suomi ei ole ollut poikkeus maailmanhistoriassa. Pelko ja keinotekoinen niukkuus ovat olleet järjestelmällisiä hallinnan välineitä. Viime vuosikymmeninä niukkuus on ollut usein poliittista ja markkinoiden hallinnollista, ei luonnon aiheuttamaa. Tämä tekee ilmiöstä entistä paljastavamman: ruokaa ja resursseja on ollut, mutta niukkuutta on ylläpidetty vallan välineenä.