Sisällysluettelo
Miten tämä on mahdollista?
Suomessa polttoaineen hinta on jo pitkään ollut eurooppalaisen vertailun kalleimpia, usein kallein. Moni suomalainen on huomannut saman käytännössä: tankki täyttyy huomattavasti halvemmalla heti kun ylittää rajan Ruotsiin tai Viroon. Erot eivät ole pieniä. Suomessa bensiinin hinta on usein yli kaksi euroa litralta, kun samaan aikaan Ruotsissa ja Virossa hinnat ovat kymmeniä prosentteja alempia.
Kysymys ei ole pelkästään öljyn maailmanmarkkinahinnasta. Raakaöljy maksaa kaikille maille suunnilleen saman. Ero syntyy siitä, mitä tapahtuu öljyn jälkeen – veroista, sääntelystä, polttoaineen sekoitusvelvoitteista ja kansallisesta politiikasta.
Kun tarkastellaan polttoaineen hinnan rakennetta ja historiallista kehitystä Suomessa, Ruotsissa ja Virossa, erot alkavat näyttää vähemmän sattumalta ja enemmän poliittiselta valinnalta.
Nykyiset hinnat: kuinka suuri ero todella on
Euroopan hintaseurantojen mukaan bensiinin hinnat vaihtelevat EU-maissa huomattavasti. Keskimääräinen bensiinin hinta EU:ssa on noin puolentoista euron tasolla litralta.
Tuoreiden vertailujen perusteella:
- Suomessa bensiinin hinta on usein noin 1,85–2,00 euroa litralta
- Virossa bensiini maksaa noin 1,40–1,50 euroa litralta
- Ruotsissa hinta liikkuu usein 1,30–1,40 euron tasolla
Toisin sanoen suomalainen maksaa usein 50–70 senttiä enemmän litralta kuin naapurimaissa. Yhden 60 litran tankillisen kohdalla tämä tarkoittaa helposti 30-40 euron eroa.
Kun ero on näin suuri, selitys ei voi olla vain öljyn hinta, se on Suomen järjestelmään sisäänrakennettu.
Polttoaineen hinnan rakenne: mitä litrassa oikeasti maksetaan
Polttoaineen kuluttajahinnassa on neljä pääosaa:
- raakaöljy ja jalostus
- jakelu ja logistiikka
- verot
- poliittiset velvoitteet, kuten biopolttoaineiden sekoitus
Raakaöljyn hinta on käytännössä sama kaikille maille. Jakelun kustannukset vaihtelevat hieman, mutta ne eivät selitä näin suurta eroa.
Suurimmat erot syntyvät verotuksesta ja poliittisista päätöksistä.
Verotus: suurin yksittäinen syy
Polttoaineen hinnasta merkittävä osa on veroa. Monissa EU-maissa yli puolet litrahinnasta koostuu erilaisista veroista.
Suomessa polttoaineeseen kohdistuu:
- energiavero
- hiilidioksidivero
- arvonlisävero
Lisäksi arvonlisävero lasketaan myös valmisteveron päälle. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vero lasketaan osittain veron päälle.
Ruotsissa ja Virossa verotaso on selvästi matalampi. Ruotsi laski polttoaineveroja 2020-luvulla helpottaakseen kotitalouksien kustannuksia. Virossa polttoaineverotus on ollut pitkään tietoisesti alhaisempaa kilpailukyvyn vuoksi.
Suomessa taas verotaso on pysynyt korkeana. Polttoaine toimii valtiolle tehokkaana verokoneena: sitä käytetään päivittäin, sitä on vaikea välttää ja se tuottaa vakaata kassavirtaa.
Biopolttoainevelvoite: suomalainen erityispiirre
Toinen merkittävä tekijä on biopolttoaineiden jakeluvelvoite.
Suomessa polttoaineeseen sekoitetaan biokomponentteja enemmän kuin monessa muussa EU-maassa. Tämä velvoite nostaa polttoaineen hintaa, koska biokomponentit ovat usein fossiilista polttoainetta kalliimpia.
Ruotsissa tätä velvoitetta on viime vuosina kevennetty, mikä laski hintoja nopeasti.
Suomessa velvoite on pysynyt korkeampana. Tavoitteena on ilmastopolitiikka ja päästöjen vähentäminen.
Samalla syntyy erikoinen tilanne: suomalainen maksaa polttoaineesta enemmän, mutta ajaa samalla käytännössä samoilla autoilla ja samoilla teillä kuin naapurimaissa. Maailman ilmasto ei ehkä edes huomaa eroa – mutta suomalaisen pankkitili kyllä huomaa.
Markkinakoko ja kilpailu
Suomen polttoainemarkkina on pieni ja keskittynyt. Jakeluketjuja on vähemmän kuin monessa suuremmassa maassa, ja logistiikka voi olla hieman kalliimpaa.
Tämä selittää kuitenkin vain pienen osan hinnasta. Useimmat analyysit osoittavat, että ratkaiseva tekijä on verotus ja poliittinen ohjaus.
Historiallinen kehitys: miten Suomi nousi kalleimpien joukkoon
2000-luvun alussa polttoaineen hinnat Suomessa olivat pitkälti samalla tasolla kuin monissa muissa EU-maissa.
Vuoden 2008 öljykriisi nosti hinnat kaikkialla, mutta maiden välinen ero pysyi vielä suhteellisen pienenä.
2010-luvulla ero alkoi kasvaa. Suomessa polttoaineveroja korotettiin useaan otteeseen ja ilmastopolitiikkaa kiristettiin.
2020-luvulla ero korostui entisestään. Energian hinnat nousivat globaalisti, mutta Suomen verorakenne ja biopolttoainevelvoite nostivat pumpun hintaa suhteessa moniin muihin maihin.
Tuloksena Suomi on usein EU:n kalleimpien polttoainemaiden joukossa.
Miksi ero jatkuu
Kun hintaero syntyy verotuksesta ja poliittisista päätöksistä, sen muuttaminen on poliittinen kysymys.
Polttoaineverot tuovat valtiolle merkittäviä verotuloja. Niiden laskeminen tarkoittaisi aukkoa julkiseen talouteen.
Samaan aikaan ilmastotavoitteet ovat kunnianhimoisia – joskus jopa kunnianhimoisempia kuin monessa muussa maassa. Ajatus on, että korkea hinta ohjaa ihmisiä muuttamaan käyttäytymistään.
Tämä on teoriassa loogista. Käytännössä se tarkoittaa, että pitkien etäisyyksien maassa ihmiset maksavat enemmän arjen liikkumisesta. Auto ei monelle ole valinta vaan välttämättömyys.
Lopuksi: tavoitteet ja todellisuus
Suomen polttoainepolitiikkaa perustellaan usein kunnianhimoisilla tavoitteilla: ilmaston suojeleminen, päästöjen vähentäminen ja energiamurros. Sana kunnianhimoinen on viestintätoimistojen toimesta sisällytetty poliitikkojen suuhun.
Nämä tavoitteet ovat sinänsä ymmärrettäviä. Mutta kun vertaillaan naapurimaihin, herää väistämättä kysymys: miksi juuri Suomessa tavoitteet tarkoittavat näin paljon korkeampaa hintaa?
Ruotsi on rikas maa, mutta siellä polttoaine on halvempaa. Viro on pienempi talous, mutta siellä polttoaine on halvempaa.
Suomessa taas lopputulos näyttää usein samalta: veroja korotetaan, velvoitteita lisätään ja kustannukset nousevat.
Ulkopuolinen voisi kysyä ja kysyykin, onko niiden toteutustavassa mukana edes ripausta käytännön järkeä.
