Sisällysluettelo
Milloin maastoautojen vapautus autoverosta tuli lakiin?
Maastoautojen erityiskohtelu Suomen autoverotuksessa juontaa juurensa viimeistään vuoteen 1967, jolloin säädettiin laki auto- ja moottoripyöräverosta (482/1967). Lain 6 §:ssä annettiin valtuudet poikkeuksiin ja verohuojennuksiin, joiden piiriin myös tietyt maastoajoneuvot kuuluivat. Erityiskohtelun taustalla oli tarve tukea maatalouden, metsätalouden ja muiden haja-asutusalueilla toimivien tahojen toimintaa, joissa tavanomaiset henkilöautot eivät soveltuneet maasto-olosuhteisiin.
Lainsäädäntöä täsmennettiin ja kehitettiin useaan otteeseen 1970- ja 1980-luvuilla. Merkittävä tarkennus tehtiin vuonna 1982 hallituksen esityksessä HE 88/1982 vp, jossa määriteltiin maastohenkilöauton teknisiä ominaisuuksia ja verotuksellista asemaa. Tämä osoittaa, että kyseessä ei ollut uusi, vaan jo vakiintunut erityiskohtelu. Lisäksi tutkimuskirjallisuus ja hallituksen esitys HE 60/1958 vp osoittavat, että poikkeusluokkien perustaminen – ja mahdollisesti myös maastoautojen sisällyttäminen niihin – alkoi jo 1950-luvun lopulla.
Puolustusvoimien ja huoltovarmuuden merkitys erityiskohtelun perusteluna
Vaikka maastoautojen verovapaus säädettiin muodollisesti osaksi verolainsäädäntöä, sen taustalla oli myös syvempi yhteiskunnallinen ja turvallisuuspoliittinen logiikka. Puolustusvoimat ja huoltovarmuusajattelu vaikuttivat merkittävästi siihen, että tiettyihin ajoneuvoluokkiin kohdistettiin erityiskohtelua 1950-luvun lopulta 1990-luvun alkuun saakka.
Kylmän sodan ajan Suomi panosti varautumiseen ja kokonaisturvallisuuteen tilanteessa, jossa valmius toimia vaikeakulkuisessa maastossa oli osa kansallista turvallisuusstrategiaa. Tieverkosto oli erityisesti maaseudulla osin kehittymätön, ja siviilikaluston kyky liikkua maastossa nähtiin osana kriisivalmiutta. Maastoautojen verohuojennus edisti tätä tavoitetta mahdollistamalla ajoneuvojen hankinnan erityisesti alueilla, joilla julkisen sektorin kalustoa ei ollut riittävästi saatavilla.
Puolustusvoimat käytti itsekin laajasti siviilipohjaisia maastoajoneuvoja, kuten Land Rovereita ja myöhemmin Mercedes-Benz G-sarjan autoja, jotka olivat myös siviilimarkkinoilla saatavilla. Verohuojennus tuki tällaisen kaluston saatavuutta ja varaosien jakelua, mikä helpotti osaltaan puolustusvoimien logistiikkaa ja kalustoyhtenäisyyttä.
Lisäksi verovapaus mahdollisti sen, että maanpuolustusjärjestöt, vapaaehtoiset pelastustoimet ja sopimuspalokunnat pystyivät hankkimaan maastokelpoista kalustoa varautumistehtäviin. Näin verokohtelu tuki myös reserviläistoimintaa, huoltovarmuutta ja alueellista kriisivalmiutta, vaikka sitä ei virallisesti kirjattu säädösten perusteluihin.
Vaikka Huoltovarmuuskeskus (HVK) perustettiin vasta 1990-luvulla, huoltovarmuuden periaatteet vaikuttivat politiikkaratkaisuihin jo aiemmin. Maastoautojen verotuki nähtiin keinona turvata toimintakykyä haja-asutusalueilla, joissa julkinen infrastruktuuri oli haavoittuva ja oma kalusto usein välttämätöntä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että verovapauden perustelut ulottuivat selvästi talouspolitiikan ulkopuolelle. Se oli osa laajempaa, hiljaista kokonaisturvallisuusajattelua, jossa yhteiskunnan kriisinkestävyys oli keskeinen tavoite – vaikka sitä ei aina lausuttu ääneen.
Valmisteluasiakirjat ja lainvalmistelun kulku
Maastoautojen verokohteluun liittyvä lainsäädäntö on muotoutunut useiden hallituksen esitysten, valiokuntamietintöjen ja valtioneuvoston päätösten kautta. Näistä asiakirjoista käy ilmi, kuinka tekniset määritelmät, poliittiset tavoitteet ja veropoliittiset linjaukset vaikuttivat verotuksen kehitykseen usean vuoden aikana.
Ensimmäinen merkittävä valmisteluasiakirja oli HE 88/1982 vp, jossa määriteltiin tarkemmin maastohenkilöauton teknisiä ominaisuuksia sekä verokohtelua. Tämän jälkeen HE 345/1992 vp johti säädökseen 344/1993, ja HE 42/1993 vp esitti, että maastohenkilöautot rinnastetaan verotuksessa muihin henkilöautoihin.
Valtiovarainvaliokunta tuki linjausta mietinnössään VaVM 28/1993 vp, ja valtioneuvoston päätöksellä VnP 387/1993 muutos astui voimaan 3.5.1993.
Kenen aloitteesta maastoautojen verovapaus säädettiin?
Maastoautojen verovapaus oli alusta alkaen hallituksen ja erityisesti valtiovarainministeriön esitys. Ensimmäinen askel oli HE 60/1958 vp, jossa luotiin ajoneuvoluokkia koskevat poikkeusperusteet. Myöhemmin HE 143/1967 vp johti varsinaiseen lakiin 482/1967, joka muodosti verohuojennusten säädöspohjan.
Poliittinen konteksti ja hallituksen kokoonpano
Vuonna 1967 Suomessa toimi Rafael Paasion I hallitus (1966–1968), joka oli punamultahallitus. Siihen kuuluivat:
- Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)
- Maalaisliitto (myöhemmin Keskusta)
- Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL)
- Suomen Pientalonpoikien Puolue (SPP)
Hallitus edusti maaseutuvetoista ja sosiaalipainotteista linjaa. Verohuojennukset tukivat sen tavoitetta edistää alueellista ja elinkeinopoliittista tasa-arvoa.
Puolueiden kannat verovapauteen
- Maalaisliitto (Keskusta) kannatti aktiivisesti verovapautta maaseudun toimintaedellytysten tueksi.
- SDP hyväksyi huojennuksen työkäytön näkökulmasta.
- SKDL tuki huojennusta aluepoliittisista syistä, mutta korosti, ettei se saa hyödyttää varakkaita.
- Kokoomus ja LKP suhtautuivat poikkeuksiin varauksella, mutta alueellisesti saattoivat hyväksyä ne.
- SPP tuki verovapautta erityisesti pienviljelijöiden näkökulmasta.
Milloin ja miksi maastoautojen verovapaus poistettiin?
Verovapaus poistettiin vuonna 1993 hallituksen esityksellä HE 42/1993 vp. Uudistuksen tavoitteena oli yksinkertaistaa verotusta, poistaa erityiskohtelut ja laajentaa veropohjaa laman aikana. Samalla autoveroa alennettiin keskimäärin 20 prosenttiyksikköä, ja otettiin käyttöön uusi vuotuinen ajoneuvovero. Muutos tuli voimaan 3.5.1993.
Kenen aloitteesta verovapaus poistettiin?
Poisto toteutettiin Esko Ahon hallituksen (1991–1995) aikana. Hallitukseen kuuluivat:
- Keskusta
- Kansallinen Kokoomus
- RKP
- Kristillinen liitto
Valmistelusta vastasi valtiovarainministeriö ja ministerinä toimi Iiro Viinanen (kok.). Kokoomus kannatti erityiskohtelujen purkua, ja Keskusta hyväksyi uudistuksen osana laajempaa talouden sopeutusta, vaikka suhtautui siihen maaseutupolitiikan näkökulmasta varauksellisesti.
Oliko huoltovarmuus tai puolustusvoimat mukana keskustelussa?
Ei merkittävästi. Huoltovarmuus tai puolustusvoimien tarpeet eivät nousseet esiin HE 42/1993 vp:ssä tai VaVM 28/1993 vp:ssä. Päätös tehtiin taloudellisin perustein. Viranomaiskäyttö oletettiin jatkuvaksi riippumatta verotuesta.
Vaikuttiko Neuvostoliiton hajoaminen?
Kyllä – epäsuorasti. Neuvostoliiton hajoaminen (1991) romahdutti Suomen itäkaupan ja pahensi lamaa, mikä teki valtiontalouden sopeuttamisesta välttämätöntä. Samalla sisäisen turvallisuuden painopiste muuttui, eikä varautumista korostettu enää aiemmalla tavalla.
Tekniset vaatimukset verovapauden myöntämiselle
HE 88/1982 vp määritteli tekniset ehdot:
- Neliveto
- Voiman ulosotto (PTO)
- Alennusvaihde
- Maasto- ja työkäyttöön soveltuvuus
Huoltovarmuusnäkökulma ja mahdollinen verovapauden palautus
Verovapautta voitaisiin nykyisin harkita huoltovarmuuden näkökulmasta seuraaville ryhmille:
- Sopimuspalokunnat
- Rajavartiolaitos
- Vapepa
- Kriittiset maatalouden ja metsätalouden toimijat
Hyötyjä olisivat kaluston uusiutuminen ja alueellinen kriisinkestävyys. Haittoja olisivat veropohjan kaventuminen ja mahdollinen ristiriita ilmastopolitiikan kanssa.
Mahdolliset nykypäivän kriteerit verovapaudelle
Verovapaus voitaisiin rajata ajoneuvoihin, jotka täyttävät seuraavat ehdot:
- M1G-luokan mukaiset maasto-ominaisuudet (EU-tyyppihyväksyntä)
- Alennusvaihde, neliveto, lukot
- Käyttötarkoitus huoltovarmuus- tai viranomaistehtäviin tai haltijana yritys (ns. Alankomaiden malli, jossa N1-luokan pakettiautot ovat olleet rekisteröintiverosta vapaita jos omistaja tai haltija on yritys)
Lähdeluettelo
- HE 60/1958 vp – Hallituksen esitys laiksi autoverosta https://www.edilex.fi/he/viitekortti/19580060
- HE 143/1967 vp – Hallituksen esitys auto- ja moottoripyöräverolaiksi
https://www.edilex.fi/he/viitekortti/19670143 - Auto- ja moottoripyöräverolaki 482/1967 (voimassa ollut säädös)
https://www.edilex.fi/smur/19670482 - HE 88/1982 vp – Hallituksen esitys maastohenkilöautojen verokohtelusta
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/he_88+1982.pdf - HE 345/1992 vp – Hallituksen esitys auto- ja moottoripyöräverolain muuttamiseksi
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/he_345+1992.pdf - HE 42/1993 vp – Hallituksen esitys maastoautojen verovapauden poistamiseksi
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/he_42+1993.pdf - VaVM 28/1993 vp – Valtiovarainvaliokunnan mietintö HE 42/1993 vp:stä
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Documents/vavm_28+1993.pdf
https://www.edilex.fi/mt/vavm19930028 - VnP 387/1993 – Valtioneuvoston päätös muutoksen voimaantulosta (3.5.1993)
https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/1993/387 - Euroopan komissio: M1G-luokan ajoneuvotyyppien määrittely (EU-tyyppihyväksyntä)
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A02018R0858-20240701
