siirry sisältöön

Kun kaikki kriittinen mielipide nähdään ”Venäjän eduksi toimimisena” – miten Suomi siirtyi keskustelun vapauden ahtauteen

Suomessa on laajojen ongelmien myötä aloitettu järjestelmällinen narratiivi, jossa kritiikin esittäjää ohjataan Venäjän eduksi toimivaksi.

Sisällysluettelo

💡
Mistä on kyse? Tilanteista, joissa arkinen huoli Suomen suunnasta muutetaan turvallisuuspoliittiseksi uhaksi.

Johdanto: hiljainen siirtymä kohti epäluuloa

Suomessa on syntynyt ilmiö, josta harva puhuu suoraan: kotimainen kritiikki niputetaan yhä useammin toiminnaksi, joka ”hyödyttää Venäjää”, vaikka kritiikki ei liittyisi millään tavalla ulkopolitiikkaan, Ukrainaan tai Natoon.

Ilmiö ei enää rajoitu sodan narratiiveihin.
Se ei rajoitu aseapuun.
Se ei rajoitu Nato-keskusteluun.

Se on alkanut levitä myös sisäpolitiikan kritiikkiin, kuten

  • talouspolitiikka
  • velkaantuminen
  • maahanmuuttopolitiikka
  • kulttuuripoliittiset jännitteet
  • viranomaisvallan kasvu
  • oikeusvaltion heikentyminen
  • median valtarakenne
  • demografiset huolenaiheet
  • julkisen sektorin rakenteellinen kriisi
  • kansalaisten syrjäytyminen

Näistä puhumista ei tietenkään virallisesti kielletä.
Mutta niiden esittäjä leimataan herkästi epäluotettavaksi – ja pahimmillaan vihjailevasti ”Venäjän linjaa hyödyttäväksi”.

Tämä on uusi retorinen kehys, joka tuhoaa suomalaisen demokratian perustaa.

1. Miten narratiivi toimii: kriittinen mielipide → geopoliittinen uhka


Ilmiö perustuu yksinkertaiseen ketjuun:

  1. Venäjä nähdään suurimpana uhkana Suomelle.
  2. Venäjä pyrkii horjuttamaan yhteiskuntia sisältäpäin.
  3. Kun joku kritisoi Suomen sisäistä ongelmaa, voidaan sanoa:
    ”Tämä vahvistaa Venäjän narratiivia Suomen heikkoudesta.”
  4. → kritiikki muuttuu ”epäisänmaalliseksi”.
  5. → poliittinen järjestelmä näkee kriitikot uhkana, ei keskustelijoina.

Näin sisäpoliittinen kritiikki siirtyy turvallisuuspolitiikan kielelle, aivan kuin vallanpitäjiä kyseenalaistava puhe olisi sama asia kuin vihamielinen vaikuttaminen.

2. Missä tätä sovelletaan?


Tätä logiikkaa sovelletaan erityisesti, kun kritiikki kohdistuu ongelmiin, joista poliittinen järjestelmä ei kykene selviämään ilman mainehaittaa.

Esimerkkejä, joissa kriittinen keskustelu leimataan herkästi:

• Suomen velkakriisi

Kun joku sanoo, että velkaantuminen on hallitsematonta ja julkinen talous romahtaa:
→ ”Venäjä hyötyy Suomen sisäisen heikkouden korostamisesta.”

• Maahanmuuttopolitiikan ongelmat

Kun kritisoidaan integraation epäonnistumista, rikollisuuden kasvualueita tai kulttuurikonflikteja:
→ ”Venäjä pyrkii juuri tällaiseen polarisaatioon.”

• Viranomaisten valta ja oikeusvaltion heikentyminen

Kritiikki ulosotosta, verottajan mielivallasta, poliisin mielivallasta tai tuomioistuinten hitaudesta sekä puolueellisuudesta:
→ ”Venäjä haluaa horjuttaa luottamusta suomalaisiin instituutioihin.”

• Demografinen kriisi

Kun tuodaan esiin syntyvyyden romahdus ja huoltosuhteen hajoaminen:
→ ”Venäjän narratiivi on, että länsi on heikko – älä toista sitä.”

• Energia-, talous- ja ruokaturva

Kun kyseenalaistetaan energiaomavaraisuus tai päätökset, jotka lisäsivät haavoittuvuutta:
→ ”Venäjä hyödyntää juuri tällaisia epävarmuuksia.”

• Median politisoituminen ja agenda

Kun kritisoidaan Ylen tai valtamedian valikoivaa uutisointia:
→ ”Venäjä pyrkii heikentämään luottamusta mediaan.”

Näissä kaikissa ongelma saattaa olla todellinen ja näkyvä – mutta ongelman esittäjästä tehdään ongelma.

3. Miksi tämä toimii? Psykologinen laskelmointi.

Tämä narratiivi toimii, koska siinä yhdistyy kolme asiaa:

1) Turvallisuusretoriikan voima

Kun asia kehystetään turvallisuuskysymykseksi, kaikesta tulee vakavaa.
Kritiikki voidaan nähdä potentiaalisena uhkana.

2) Pelko leimautumisesta

Kukaan ei halua tulla epäillyksi ”Venäjän eduksi toimimisesta”.
Siksi moni vaikenee mieluummin kuin ottaa riskin.

3) Poliittinen hyöty vallanpitäjille

Kun sisäistä epäonnistumista kritisoidaan, vallanpitäjän on kätevää siirtää huomio pois: vikana ei ole hallinnon tekeminen vaan ”vihamielisen narratiivin toistaminen”.

4. Vaikutus kansalaisiin ja demokraattiseen keskusteluun


● Kriittiset ihmiset hiljenevät

Nuoret, yrittäjät, tutkijat ja tavalliset kansalaiset oppivat, että tietyistä aiheista ei kannata puhua – ei siksi että ne olisivat vääriä, vaan koska ne ovat ”epäilyttäviä”.

● Valtion ongelmat jäävät korjaamatta

Jos kritiikki vaiennetaan leimalla, politiikka ei muutu eikä virheitä korjata.

● Median valta vahvistuu

Jos vain tietynlainen kritiikki päästetään läpi, keskustelu kaventuu ja harhainen kuva ”kansallisesta yhtenäisyydestä” kasvaa.

● Vastarinnasta tehdään poliittinen riski

Kriitikoista tulee helppo kohde:
he eivät ole enää mielipidevaikuttajia vaan ”uhka”.

● Keskusteluilmapiiri polarisoituu

Kun virallinen linja tiukkenee ja epäily varjostaa kaikkea kritiikkiä, syntyy kuilu kansan ja vallanpitäjien välille.

5. Miten poliitikot kiihdyttävät tätä kehystä?


Retoriikkaa, joka ruokkii narratiivia:

  • Venäjä haluaa heikentää lännen yhtenäisyyttä
  • Kotimainen polarisaatio hyödyttää Venäjää
  • Suomi tarvitsee sisäistä yhtenäisyyttä
  • Kritiikki antaa Venäjälle ”propagandavälineitä”
  • Väärä keskustelu ruokkii vihollisen tavoitteita

Tällainen puhe muuttaa sisäpoliittisen kritiikin turvallisuusongelmaksi – vaikka kyse olisi vain arkisesta huolesta Suomen suunnasta.

6. Missä kohtaa demokratia loppuu ja propagandan logiikka alkaa?

Kun erimielisyys leimataan geopoliittiseksi uhaksi, syntyy mielipiteiden hallintaa, ei kansallista turvallisuutta.

Kun totuuden kertomisesta tehdään epäilyttävää, valtion virheitä ei voida enää korjata.

Kun kritiikki on mahdollista kuitata yhdellä lauseella –
”Tämä palvelee Venäjän etua” – ei politiikkaa enää arvioida sisällön, vaan stigmaattisen leiman kautta.



Loppusanat

Suomi ei ole uhassa sen takia, koska kansalaiset puhuvat ongelmista.
Suomi on uhassa, jos ongelmista ei saa enää puhua.

On sinällään hupaisaa, että juurikin Venäjä on soveltanut myös sosialistisessa historiassaan narratiivia, jossa kansalaisten puhumista yhdessä joukkona tulee rajoittaa.


Lähdeluettelo

Suojelupoliisi
https://supo.fi
https://supo.fi/vaikuttaminen
https://supo.fi/julkaisut
https://supo.fi/tiedotteet

Valtioneuvosto
https://valtioneuvosto.fi
https://valtioneuvosto.fi/ajankohtaista
https://valtioneuvosto.fi/politiikka/ulko-ja-turvallisuuspolitiikka

Ulkoministeriö
https://um.fi
https://um.fi/ajankohtaista
https://um.fi/puheet-ja-lausunnot
https://um.fi/suomen-tuki-ukrainalle

Puolustusministeriö & Nato
https://defmin.fi
https://nato.int

Tutkimus ja akateeminen tausta
https://helda.helsinki.fi
https://onlinelibrary.wiley.com
https://journals.sagepub.com

Propaganda-analyysi ja informaatiovaikuttaminen
https://europa.eu
https://stratcomcoe.org
https://amnesty.fi

Kommentit

Viimeisimmät

EU ja Neuvostoliitto

EU ja Neuvostoliitto

EU ja Neuvostoliitto – missä menettelyt ja rakenteet muistuttavat toisiaan ja missä määrin on kyse vaikkapa liioitellusta populismista.

Jäsenet Julkinen