Pörssivesi

Ajatus “pörssivedestä” kuulostaa ensin vitsiltä. Vesi tulee hanasta, koska se on yhteiskunnan peruspalvelu – ei siksi, että joku huutokauppaa litroja tunneittain. Mutta samaa sanottiin sähköstä vielä sukupolvi sitten: sähkö oli infrastruktuuria, hinta tariffia, ja järjestelmä rakennettiin varmuuden ehdoilla. Sitten hinnanmuodostus irrotettiin kustannuslogiikasta ja sidottiin markkinamekanismiin.

Veden kohdalla riskin ydin ei ole se, että vesi “loppuisi” Suomesta. Riski on järjestelmän muodonmuutos: kun korjausvelka kasvaa ja investointeja pitäisi rahoittaa nopeasti, syntyy houkutus tehdä se samalla kaavalla kuin sähkössä – rakentamalla kustannusten päälle uusi hinnanmuodostuskerros, joka perustellaan tehokkuudella, ohjauksella ja digitalisaatiolla.

Tämä artikkeli käy läpi, mitä pörssivesi käytännössä tarkoittaisi, mitä elementtejä se vaatisi, miksi ne ovat jo tulossa, ja mikä erottaa veden sähköstä tavalla, joka tekee “markkinavesistä” yhteiskunnallisesti vielä vaarallisemman.

Vesihuolto ei ole vapaa markkina – mutta se voi alkaa käyttäytyä kuin sellainen

Suomen vesihuoltoa ohjaa vesihuoltolaki: tavoitteena on turvata riittävä, terveydellisesti moitteeton talousvesi ja asianmukainen viemäröinti kohtuullisin kustannuksin. Vesihuolto on perinteisesti ollut kuntien ja paikallisten toimijoiden hallussa juuri siksi, että veden kaltaista välttämättömyyttä ei ole haluttu irrottaa yhteiskunnallisesta kontrollista.

Mutta “ei-vapaa markkina” ei tarkoita, etteikö hinnoitteluun voisi ujuttautua markkinalogiikkaa. Sähkössä se tehtiin erottamalla energian tuotanto ja siirto. Vedessä erottelu on jo olemassa: vesi, jätevesi, perusmaksut, liittymismaksut ja hulevesijärjestelyt. Jokainen näistä on oma rahavirta, ja jos järjestelmää halutaan “modernisoida”, helpoin tie on muuttaa juuri tariffien rakennetta, ei veden molekyyliä.

Pörssivesi ei synny ensin laista – se syntyy mittareista

Sähkömarkkinoiden muutos olisi ollut mahdoton ilman älymittareita ja tuntimittausta. Täsmälleen sama pätee veteen.

Etäluettavat vesimittarit ovat jo tulossa laajasti. Perustelut ovat järkeviä: tarkempi laskutus, parempi seuranta, vuotojen havaitseminen ja arvio- sekä tasauslaskutuksen poistuminen. Tämä kaikki on totta.

Mutta samalla etäluenta tekee mahdolliseksi sen, mikä aiemmin oli teknisesti hankalaa:

kulutuksen mittaamisen tiheästi, laskutuksen automatisoinnin ilman viiveitä, tariffien ajallisen eriyttämisen sekä käyttäytymisen ohjaamisen hinnan kautta.

Kun mittarointi on valmiina, pörssihinnoittelu ei ole enää tekninen kysymys. Se on päätös.

Miltä pörssivesi näyttäisi arjessa?

Jos vesimittari on etäluettava ja laskutus pyörii automaattisesti, voidaan ottaa käyttöön esimerkiksi huipputuntihinnoittelu. Aamun ja illan kulutuspiikit ovat vesihuollon kannalta todellinen asia: pumppaamot, paineenkorotus ja puhdistamot kuormittuvat, kun kaikki käyttävät vettä samaan aikaan. Pörssivesi voisi tarkoittaa, että ruuhkatunteina litra on kalliimpi, ja tätä perustellaan “järjestelmän optimoinnilla”.

Toinen mahdollinen väylä on jäteveden hinnoittelu. Suuri osa kustannuksista ei ole veden ottamisessa vaan jäteveden pumppauksessa ja puhdistuksessa. Hinnoittelu voidaan ensin tehdä dynaamiseksi siellä, missä kuluttaja ei aina edes ymmärrä maksavansa erikseen.

Kolmas elementti olisi infralisä: muuttuva maksu, joka sidotaan verkoston saneeraustarpeeseen tai rahoituskustannuksiin. Se voidaan paketoida indeksiksi, joka on paperilla perusteltu mutta käytännössä tavalliselle maksajalle läpinäkymätön.

Pörssivesi ei siis välttämättä tule nimellä “pörssi”, vaan “dynaamisena tariffina”, “kuormitusohjauksena” tai “kustannusvastaavana hinnoitteluna”.

Miksi houkutus kasvaa: vesihuollon korjausvelka ja investointipaine

Vesihuolto on putkia. Putket vanhenevat. Ja kun ne vanhenevat, lasku ei tule yhdelle tilikaudelle vaan sukupolvelle.

Suomessa vesihuollon saneerausvelasta ja investointitarpeesta puhutaan yhä enemmän. Verkostoja pitäisi uusia miljardiluokan summilla seuraavien vuosikymmenten aikana. Taloyhtiöiden putkiremontit ovat jo pitkään olleet yksi suomalaisen asumisen suurimmista kustannuseristä, ja sama todellisuus koskee kuntien verkostoja.

Kun rahat eivät riitä, järjestelmä etsii uusia tapoja kerätä ne. Ja silloin hinnanmuodostuksen muutos on poliittisesti helpompi kuin rehellinen keskustelu siitä, että maksut nousevat, koska infra on vanhaa.

Dynaaminen hinnoittelu voidaan myydä kauniina: “maksat vähemmän, jos kulutat fiksusti.” Todellisuudessa se voi olla tapa siirtää investointien rahoitusriski kuluttajalle ja tehdä korotuksista vähemmän näkyviä.

Omistus ja vallankäyttö: miksi vesihuolto on ollut suojattu – ja miksi raja voi silti liikkua

Vesihuollon omistuksesta on käyty Suomessa herkkää keskustelua. Huoli siitä, avataanko vesilaitosten omistus tai toiminta sijoittajille, nousee esiin säännöllisesti. Mutta vaikka omistus pysyisi kunnilla, markkinalogiikka voi silti hiipiä sisään hinnoittelun kautta.

Vedessä tämä on vielä terävämpää, koska kuluttajalla ei ole vaihtoehtoa. Et voi vaihtaa vesiverkkoa. Siksi pörssivesi, jos se syntyy, ei ole kilpailua. Se on monopolin uusi tariffi.

Mikä tekee vedestä sähköä vaarallisemman markkinakohteen?

Sähkö on välttämätöntä, mutta veden kohdalla raja on biologinen. Vesi liittyy suoraan hygieniaan, terveyteen ja ihmisarvoon.

Jos hinnanmuodostus alkaa vaihdella ajallisesti tai kuormituksen mukaan, kulutusohjaus osuu helpoimmin niihin, joilla on vähiten liikkumavaraa. Et voi siirtää lapsiperheen suihkuja klo 02:een samalla tavalla kuin ehkä siirrät pyykinpesua. Tai näin sitä voisi luulla, nytkin Suomessa saunotaan yöllä koska halvempi sähkö.

Hintamekanismi muuttuu käyttäytymispolitiikaksi ilman avointa demokraattista keskustelua. Kun ohjaus automatisoidaan mittarin ja laskutuksen kautta, valta on hiljaista.

Miten pörssivesi etenisi käytännössä?

Todennäköinen polku olisi vaiheittainen:

etäluentaan siirtyminen, tiheämmän kulutusdatan kerääminen, perusmaksujen ja jätevesimaksujen korotukset, pieni “kokeilu” huipputunneille ja lopulta dynaamisen hinnoittelun normalisoituminen.

Mikään näistä ei vaadi pörssiä sanan perinteisessä mielessä. Riittää, että hinnasta tehdään muuttuva.

Jos tätä halutaan estää: mitä pitäisi vaatia?

Peruskulutus pitäisi suojata. Tariffien pitäisi olla yksinkertaisia ja auditoitavia. Investointien rahoitus pitäisi tehdä avoimilla päätöksillä, ei hinnoittelukerrostumilla. Etäluenta ei saa automaattisesti tarkoittaa dynaamista hinnoittelua.

Etäluenta voi olla hyvä asia. Vuotojen havaitseminen voi säästää rahaa ja vahinkoja. Mutta sama teknologia tekee mahdolliseksi myös sen, että välttämättömyys muutetaan hintamekanismiksi.

Siksi “pörssivesi” kannattaa käsitellä nyt – ennen kuin se tulee jonain päivänä ulos nimellä, joka kuulostaa järkevältä, mutta toimii kuin hintamekanismiksi käännetty vero, aivan kuten pörssisähkö.

Lähteet

finlex.fi/fi/lainsaadanto/2001/119
suomi.fi/citizen/housing-and-construction/construction-and-properties/guide/construction-and-waste-management/water-services
hsy.fi/en/water-and-sewers/water-meter/remotely-read-water-meters
lempaalanvesi.fi/asiakkaille/etaluettavat-vesimittarit
vesilaitosyhdistys.fi/ajankohtaista/uutiset/enemmisto-suomalaisista-hyvaksyy-vesimaksujen-perustellun-korotuksen-vesihuoltoverkostojen-korjaamiseen
vesi.fi/aineistopankki/wp-content/uploads/2023/03/3-Vesihuollon-saneeraustarve_raportti.pdf
yle.fi/a/3-10449422
yle.fi/a/74-20116853
roschier.com/newsroom/finnish-water-utilities-to-remain-fully-owned-by-municipalities-amended-legislation-proposal-to-ban-privatization
digita.fi/en/services/iot/how-iot-helps-with-water-supply/tracking-water-consumption-has-never-been-easier-2