Jos Suomi olisi poistanut autoveron EU-jäsenyyden myötä

Sisällysluettelo

Autoveron poistamisen vaikutus huoltovarmuuteen ja kaluston rakenteeseen

Huoltovarmuus tarkoittaa yhteiskunnan kykyä ylläpitää välttämättömiä toiminteita myös kriisin aikana. Ajoneuvokalusto – erityisesti nelivetoiset maastoautot, hyötyajoneuvot ja erikoisajoneuvot – on keskeisessä roolissa esimerkiksi pelastus-, puolustus- ja logistiikkatehtävissä poikkeusoloissa. Suomessa autovero on historiallisesti vaikuttanut ajoneuvokaluston rakenteeseen: vero lisäsi aikoinaan tarvetta säätää poikkeuksia maastoajoneuvoille huoltovarmuuden tukemiseksi. Tässä osassa arvioidaan, miten autoveron poistaminen vuonna 1995 olisi vaikuttanut huoltovarmuuteen relevantin kaluston määrään ja saatavuuteen vuosina 1995–2025, erityisesti suhteessa Ruotsiin.

Tausta: Maastoautojen verokohtelu ja huoltovarmuus

Taustaa: Suomessa oli vuosikymmenten ajan erityiskohtelu maastokelpoisille nelivetoajoneuvoille. Vuonna 1967 säädettiin laki (482/1967), joka antoi verohuojennuksia ns. maastoajoneuvoille, jotta mm. maanpuolustus, pelastustoimi ja haja-asutusalueiden tarpeet tulivat huomioiduksi. Tämä verovapaus mahdollisti esimerkiksi vapaaehtoisten pelastuspalvelujen ja maanpuolustusjärjestöjen hankkia maastoautoja varautumistehtäviin edullisemmin. Vuonna 1993 verovapaus kuitenkin poistettiin osana veropohjan laajennusta, ja maastoautot alettiin verottaa kuten muutkin autot.

Lainsäädännöllinen perusta: Poistopäätös (HE 42/1993) perustui taloudellisiin syihin laman oloissa, vaikka valtiovarainvaliokunnan mietinnössä tunnistettiin huoli maaseudun kalustotarpeista. Huoltovarmuuskeskus, perustettu vasta 1990-luvulla, ei tuolloin aktiivisesti osallistunut keskusteluun, ja oletuksena oli, että kriittiset tahot hankkisivat tarvittavat ajoneuvot verosta huolimatta.

Analyysi: Mikäli autoveroa ei olisi lainkaan ollut 1995 alkaen, tarve erityisvapauden poistamiselle olisi menettänyt merkityksensä – kaikki ajoneuvot olisivat verottomia hankinnaltaan. Tällöin yhteiskunnalla (viranomaisilla, järjestöillä) ja yksityisillä kansalaisilla olisi ollut kannustin hankkia monikäyttöisiä maastoajoneuvoja ilman verorasitusta. Todennäköisesti nelivetoisten ajoneuvojen osuus olisi Suomessa suurempi kuin nykyisin. Huomionarvoista on, että Ruotsissa (ilman autoveroa) noin 30 % uusista autoista on ollut nelivetoisia 2010-luvun lopulla, Suomessa vastaava osuus on jäänyt alle 20 %. Verotus ei ole ainoa selittäjä (myös kysyntäerot vaikuttavat), mutta hintatekijällä on merkitystä: autovero nostaa erityisesti raskaiden ja nelivetoisten autojen hintoja, koska niillä on usein suuret moottorit ja korkeat päästöt -> korkea veroprosentti.

Nelivetoisten ajoneuvojen saatavuus

Vaikutukset: Nelivetoisten henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen (kuten pick-up lava-autojen) määrä Suomessa olisi autoverottomassa tilanteessa todennäköisesti suurempi. Kuten todettiin, Ruotsissa kansalaiset ja yritykset hankkivat enemmän nelivetokalustoa per capita. Tämä tarkoittaa, että kriisioloissa esimerkiksi lumimyrskyissä, tulvatilanteissa tai maanpuolustustilanteessa yhteiskunnalla olisi laajempi reservi kansalaisten omistamia maastokelpoisia autoja, joita voidaan tarvittaessa käyttää avustustehtäviin.

Analyysi: Huoltovarmuuden kannalta laaja yksityinen kalusto on voimavara. Suomessa on varauduttu poikkeusoloihin siten, että Puolustusvoimat ja viranomaiset voivat tarvittaessa rekviroida ajoneuvoja käyttöönsä. Mitä enemmän sopivaa kalustoa on siviilipuolella, sen parempi. Autoveron poistaminen olisi lisännyt esimerkiksi maaseudulla asuvien mahdollisuuksia hankkia nelivetoinen ajoneuvo – nykyisin monilla on edullisempi etuvetoinen henkilöauto verosyistä, vaikka tarve nelivedolle (esim. sorateillä, metsätöissä) olisi olemassa. Ruotsissa neliveto on yleinen myös tavallisissa henkilöautoissa (esim. farmarimalleissa), kun taas Suomessa se on perinteisesti nähty luksusominaisuutena, jota verotetaan raskaasti ja joka siksi keskittyy tiettyihin merkkeihin ja ostajaryhmiin.

Hyötyajoneuvot ja ammattiliikenne

Vaikutukset: Hyötyajoneuvoissa – pakettiautot, kevyt kuorma-autot – autovero on ollut alhaisempi tai 0 jo pitkään (esim. pakettiautoilla alennettu verokanta). Tästä syystä autoveron poiston vaikutus huoltovarmuuteen tulee lähinnä henkilöautosegmentin kautta. Kuitenkin on huomioitava esim. pick-up-tyyppiset avolava-autot: Suomessa niitä pidetään usein pakettiautoina (kaksipaikkaisina) veron kiertämiseksi, tai niitä tuodaan käytettynä. Ruotsissa pick-upit ovat olleet suositumpia yrityskäytössä, koska ei ole veroseuraamusta. Kriisitilanteessa pick-up-lava-auto on arvokas monikäyttöisyydessään (kuljettaa tarvikkeita, ihmisiä, toimii maastossa).

Analyysi: Autoveroton politiikka olisi lisännyt pick-upien ja maastopakettiautojen määrää Suomessa. 2000-luvulla Suomen maanteillä on ollut melko rajallinen määrä esimerkiksi Toyota Hilux-, Ford Ranger -tyyppisiä ajoneuvoja verrattuna Ruotsiin. Eräs osoitus on, että erikoistilanteissa – kuten kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa – suomalaiset joukot ovat usein hankkineet maastoajoneuvoja Ruotsista tai suoraan ulkomailta, koska kotimainen tarjonta on vähäisempää ja kalliimpaa. Ilman autoveroa kotimaassa olisi ollut laajempi käytettyjenkin valikoima tällaisia autoja.

Polttoainehuolto ja kaluston monipuolisuus

Taustaa: Huoltovarmuuteen kuuluu myös polttoainehuolto. Laaja dieselkäyttöisten ajoneuvojen kanta on ollut perinteisesti eduksi, koska dieselpolttoainetta voidaan varastoida hyvin ja sama polttoaine käy sekä siviili- että sotilaskalustoon. Suomessa autoveron vaikutus käyttövoimajakaumaan näkyy siten, että dieselautoilla on erillinen käyttövoimavero, mutta toisaalta polttoainevero on hieman alempi. Autovero itsessään on polttoaineneutraali, joten sen poisto ei sinänsä muuta huoltovarmuuden kannalta polttoainejakaumaa.

Vaikutukset: Mielenkiintoinen aspekti on kuitenkin sähköautojen yleistyminen. Huoltovarmuuden kannalta sähköautot tuovat sekä hyötyjä että haasteita: ne vähentävät riippuvuutta nestemäisistä polttoaineista, mutta ovat riippuvaisia sähköverkosta. Autoveron poisto olisi kiihdyttänyt sähköautojen tuloa (kuten edellisessä osassa käsiteltiin), mikä tarkoittaa että vuoteen 2025 mennessä sähköautojen osuus olisi ehkä ollut suurempi. Kriisiaikana laaja sähköautokanta edellyttää varautumista sähköntoimituksiin. Toisaalta polttoaineiden tuontiriippuvuus pienenisi.

Analyysi: Tässä mielessä autoveropolitiikalla on kaksijakoinen vaikutus huoltovarmuuteen: perinteisesti halpa hankintaveroton polttomoottoriautojen kalusto (kuten Ruotsissa) on tarkoittanut runsaasti polttoaineen käyttöä (jonka saanti kriisissä on turvattava), kun taas vero on Suomessa pitänyt autokantaa pienempänä per capita, mikä on ehkä rajoittanut polttoaineenkulutusta. Toisaalta, veron takia autojen teknologinen muutos on hitaampaa, mikä voi lykätä sellaisten ajoneuvojen yleistymistä, jotka voisivat hyödyntää kotimaista energiaa (sähkö, biokaasu). Kokonaisuutena autoveron poistamisen voi katsoa parantaneen huoltovarmuutta erityisesti ajoneuvomäärän ja -tyypin monipuolistumisen kautta, kun taas mahdolliset lisääntyneet polttoainekulutuksen haasteet olisivat hallittavissa polttoainevarastoinnilla (jota Huoltovarmuuskeskus joka tapauksessa ylläpitää kymmeniksi kuukausiksi).

Ruotsin ja Suomen kalustorakenne vertailussa

Vaikutukset: Ruotsin päätöksentekoa autoveron poistossa 1995 ei ehkä eksplisiittisesti perusteltu huoltovarmuudella, mutta lopputulos on, että Ruotsin siviiliautokanta on monipuolinen ja suhteellisen uusi. Maan kokonaishuoltovarmuuden kannalta on edullista, että kansalaisilla on paljon ajoneuvoja, mukaan lukien traktoreita, mönkijöitä ja maastoautoja, joita voidaan tarvittaessa käyttää viranomaisyhteistyössä. Suomessa on tukeuduttu myös maanpuolustuksen perinteeseen, jossa reserviläiset omistavat maastoajoneuvoja; autovero on kuitenkin tehnyt esimerkiksi vanhojen armeijan maastoautojen (Land Rover Defender jne.) siviilikäytön hankinnasta kallista, ellei niille ole säädetty erillisiä vapautuksia.

Analyysi: Jos autovero olisi poistettu, Suomi olisi voinut harkita – Ruotsin tapaan – erilaisten kannusteiden sijaan suoraa markkinaehtoista kehitystä. Ruotsissa esimerkiksi vapaaehtoisen pelastuspalvelun käytössä on paljon paikallisia maastoajoneuvoja, kun Suomessa vastaavasti joskus kalustoa joudutaan organisoimaan keskitetysti.

Johtopäätökset huoltovarmuudesta

Johtopäätökset: Autoveron poistamisella vuonna 1995 olisi todennäköisesti ollut myönteinen vaikutus Suomen huoltovarmuuteen ajoneuvokaluston osalta. Enemmän kansalaisilla olisi käytössään neliveto- ja maastoajoneuvoja, mikä lisää yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Myös hyötyajoneuvojen saatavuus esimerkiksi haja-asutusalueiden yrityksille ja maatiloille olisi parantunut hinnan laskun myötä, mikä vahvistaa kotimaista ruokahuoltoa ja puunkorjuuta – aloja, joissa ajoneuvot ovat tärkeitä. Vuonna 2025 tarkasteltuna huoltovarmuuskeskustelussa on huomioitu liikenteen sähköistyminen ja polttoaineomavaraisuus: autoveron historia opettaa, että verotyökalua tulisi käyttää harkiten, jottei se tarpeettomasti rajoita kaluston uusiutumista tai monipuolistumista. Ruotsin esimerkki osoittaa, että ilman hankintaveroa kansalaiset ja yritykset hankkivat tarpeisiinsa sopivia ajoneuvoja enemmän – ja nämä ajoneuvot voivat kriisin hetkellä olla juuri se resurssi, joka auttaa Suomea selviytymään.