Sisällysluettelo

Autoveron poiston työllisyysvaikutukset autokaupassa ja huoltosektorilla

Autoverolla on verotuottojen lisäksi ollut epäsuoria vaikutuksia autoalan rakenteeseen ja työllisyyteen Suomessa. Autoala (autojen maahantuonti, vähittäiskauppa, huolto- ja korjaamopalvelut sekä logistiikka) työllistää Suomessa lähes 50 000 henkilöä. Tässä osassa arvioidaan, miten autoveron poistaminen Ruotsin malliin vuonna 1995 olisi vaikuttanut autoalan työpaikkoihin vuosina 1995–2025.

Taustaa: Ruotsissa autoveron poisto piristi autokauppaa, kun taas Suomessa korkea autovero on hillinnyt uusien autojen myyntimääriä. On perusteltua tarkastella, olisiko autoveroton Suomi tarjonnut enemmän tai erilaisia työmahdollisuuksia autoalalla.

Autokaupan rakennemuutos verotuksen ohjaamana

Taustaa: Suomessa autokauppa on jakautunut toisaalta uusien autojen kauppaan virallisten maahantuojien ja autoliikkeiden kautta, toisaalta käytettyjen autojen tuontiin erikoistuneisiin yrityksiin ja yksityisiin tuojiin. Autoveron korkea taso on ohjannut osan kuluttajista ostamaan auton ulkomailta, mikä on luonut kokonaisen tuontiautobisneksen ympärilleen. Lisäksi autovero on pidentänyt autojen vaihtoväliä, sillä kuluttajat ovat lykänneet uuden auton ostoa veron korottaman hinnan vuoksi.

Lainsäädännöllinen perusta: Maahantuonti sinänsä on EU:n sisämarkkinoilla vapaata, mutta autoveron vuoksi tuontiautojen myyntiin erikoistuneiden toimijoiden on tullut hallita verotusprosessit. Jos autoveroa ei olisi ollut, useampi asiakas olisi asioinut kotimaisessa autoliikkeessä uuden auton kaupoilla suoraan, sen sijaan että käyttää välittäjää tuonnissa.

Analyysi: Ilman autoveroa Suomen autokauppa olisi todennäköisesti keskittynyt enemmän viralliseen jälleenmyyntiverkostoon. Uusien autojen myyntivolyymi olisi ollut suurempi, mikä olisi lisännyt jälleenmyyjien tarvetta työvoimaan: myyjiä, rahoitus- ja vakuutuspalveluiden tarjoajia sekä hallinnon henkilökuntaa. Käytettyjen tuontiautojen parissa toimivien välittäjien ja autoliikkeiden liiketoiminta olisi ollut suppeampaa, koska tuontia ei kannusteta verosäästöillä. Työpaikkoja olisi siis mahdollisesti siirtynyt tuontiautoyrityksistä virallisiin autoliikkeisiin. Ruotsin autokaupan rakenne tukee tätä näkemystä: siellä valtaosa autoista myydään uusina paikallisen autokaupan kautta, ja käytettyjen tuonnin osuus työllisyydestä on pieni.

Maahantuontiyritykset ja logistiikka

Vaikutukset: Viralliset maahantuojayritykset, jotka tuovat Suomeen automalleja valmistajien valtuuttamina, olisivat autoveron poistotilanteessa voineet kasvattaa volyymejaan merkittävästi. Tämä olisi voinut luoda lisää työpaikkoja niin maahantuontiyhtiöihin (varastoihin, hallintoon, tekniseen tukeen) kuin logistiikkaketjuihin. Jo nykyisellään uudet autot saapuvat Suomeen laivakuljetuksina, ja niiden käsittely työllistää satamissa ja kuljetusliikkeissä.

Analyysi: Enemmän uusia autoja tarkoittaa enemmän logistiikkatyötä: laivaliikennettä, autojen kuljetusrekkaliikennettä kotimaan jakelussa sekä satamaterminaaleja. Mahdollisesti jokin autolaivausreitti olisi vakiintunut Suomeen suuremmalle volyymille. Kääntäen, nykytilanteessa Suomeen on syntynyt logistiikkatoimintaa käytettyjen autojen tuonnin ympärille (yksittäiskuljetukset trailerilla, rekka- ja lauttakuljetukset Keski-Euroopasta). Tämä on työllistänyt pienen piirin kuljettajia ja tuontiin erikoistuneita liikkeitä. Autoveron poiston myötä tuollainen erikoistunut logistiikka olisi vähentynyt, mutta sen sijaan suuremmat erät uusia autoja olisivat tarvinneet logistiikkapalveluita. Kokonaisuutena logistiikka-ala olisi hyötynyt tasaisemmasta ja ennustettavammasta volyymista uusien autojen maahantuonnissa verrattuna sirpaloituneeseen tuontiautokauppaan.

Huolto- ja korjaamopalvelut

Autokannan uusiutumisella on suora kytkös autohuolto- ja korjaamoalan työhön. Uudet autot tarvitsevat takuuajan huoltoja merkkihuolloissa, kun taas iäkkäämmät autot työllistävät korjaamoita korjausten myötä.

Vaikutukset: Autoverottomassa skenaariossa Suomen autokanta olisi nuorentunut, mikä olisi siirtänyt painopistettä huoltotoiminnassa merkkiliikkeisiin ja valtuutettuihin huoltoihin. Työllisyys merkkikorjaamoissa olisi kasvanut, kun useampi auto olisi ollut 0–5 vuoden ikähaarukassa takuun piirissä. Vastaavasti itsenäiset korjaamot olisivat edelleen työllistyneet, mutta autojen keski-iän lasku olisi hieman vähentänyt suurten korjausten tarvetta.

Analyysi: Työllisyysvaikutus huoltosektorilla olisi siten laadullinen: merkkiliikkeet olisivat palkanneet lisää mekaanikkoja ja teknikoita pitääkseen huoltovolyymit, kun taas hyvin vanhojen autojen korjauksiin erikoistuneilla verstaskorjaamoilla olisi saattanut olla hieman vähemmän kysyntää. Kuitenkin autojen kokonaismäärän kasvu (jos autovero kannustaa hankkimaan toisenkin auton talouteen) olisi luonut lisää huoltotarpeita absoluuttisesti. Ruotsissa autokannan keski-ikä on alhaisempi ja huoltopalvelumarkkina on vahva; suomalaisetkin korjaamoketjut ovat laajentuneet Ruotsiin, mikä kertoo markkinan koosta.

Työllisyys autoalan arvoketjussa

Vaikutukset: Autoalan arvoketju ulottuu maahantuojilta jälleenmyyjiin, huoltoon, varaosalogistiikkaan ja aina rahoitus- ja vakuutuspalveluihin. Autoveron poistaminen olisi lisännyt uusien autojen myyntiä, mikä olisi kasvattanut auto- ja rahoitusyhtiöiden leasing- ja osamaksukantaa. Tämä tarkoittaa, että pankki- ja rahoitussektorilla työskenteleville olisi voinut syntyä lisää töitä autoihin liittyvien luottojen ja leasing-sopimusten hallinnoinnissa. Samoin vakuutusyhtiöt saisivat enemmän vakuutettavia uusia autoja – tosin vakuutustarpeen kasvu ei suoranaisesti lisää työntekijöitä yhtä paljon kuin liikevaihtoa.

Analyysi: Yleiskuva on, että autoveron poistolla olisi ollut lievästi positiivinen vaikutus autoalan kokonaistyöllisyyteen Suomessa. Ala olisi voinut keskittyä voimakkaammin uuteen autokauppaan ja siihen nivoutuviin palveluihin, mikä ovat korkeaa jalostusarvoa tuottavia ja yleensä vakaampia työpaikkoja. Myös autokaupan sesonkiluonteisuus olisi voinut tasaantua: autoveroa on usein korotettu tai alennettu portaittain, aiheuttaen piikkejä autokaupassa (”veromuutosta edeltävä ostoryntäys”). Ilman tätä verotekijää autokaupan volyymi olisi ollut ennustettavampaa, mikä helpottaa työvoiman tasaisempaa käyttöä.

Autoalan työpaikkojen maantieteellinen jakautuminen

Taustaa: Korkea autovero on vaikuttanut myös siihen, että Suomessa liikkuu paljon vanhoja autoja erityisesti harvaan asutuilla seuduilla, missä ostovoima on heikompi. Autoverottomassa tilanteessa uusien autojen yleistyminen olisi voinut jakautua alueellisesti eri tavalla. Mahdollisesti autoliikkeiden verkosto olisi voinut laajentua tai säilyä kattavampana myös maakunnissa, jos uusien autojen kauppa olisi vilkastunut.

Vaikutukset: Työpaikat autokaupassa ja huollossa olisivat voineet lisääntyä myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Ruotsissa autoliikkeitä on tiheästi eri kaupungeissa, kun taas Suomessa on viime vuosina nähty keskittämistä isompiin kasvukeskuksiin. Yksi syy on se, että uusien autojen myynti maaseudulla on vähentynyt väestökehityksen lisäksi verotuksellisista syistä – autovero on suhteellisesti raskaampi pienituloisille alueille.

Analyysi: Autoveron poisto olisi voinut osaltaan tukea alueellista työllisyyttä autoalalla. Kuluttajat olisivat helpommin voineet ostaa uuden auton paikalliselta jälleenmyyjältä ilman suurta verolisää hintaan. Tämä olisi hyödyttänyt esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomen autokauppoja, joille käytettyjen tuontiautojen kilpailu on ollut haaste.

Johtopäätökset työllisyysvaikutuksista

Analyysi: Kokonaisarviona autoveron poistamisen työllisyysvaikutukset autoalalla olisivat olleet positiivisia tai neutraaleja. Autoalan työpaikkojen määrä on Suomessa pysynyt noin 50 000 tasolla pitkään, mutta työn luonne on muuttunut: teknistyminen on lisännyt osaamisvaatimuksia ja esimerkiksi sähköautojen yleistyminen vaatii uudenlaista koulutusta huoltohenkilöstölle. Autoverottomassa skenaariossa alan kehitys olisi voinut olla dynaamisempaa kotimaassa, kun markkinaesteitä olisi vähemmän. Myös ulkomaiset automerkit olisivat voineet panostaa Suomeen enemmän (esimerkiksi jakamalla pohjoismaisia jakelukeskuksia Suomeen), jos markkina olisi ollut suurempi. Tämä olisi tuonut investointeja ja sitä kautta työpaikkoja.

Johtopäätökset

Johtopäätökset: Työllisyyden näkökulmasta autoveron poistaminen ei olisi romahduttanut valtion verotuloja tavalla, joka pakottaisi leikkaamaan autoalan työpaikkoja julkisella sektorilla, vaan päinvastoin – se olisi lisännyt yksityisen sektorin työmahdollisuuksia. Autoalan yritykset – maahantuojat, jälleenmyyjät, huoltokorjaamot ja logistiikkayritykset – olisivat hyötyneet kasvaneesta kysynnästä. Vuonna 2025 Suomessa käydään verouudistuskeskustelua, jossa painotetaan, että verotuksen tulee olla neutraalia eikä se saa tarpeettomasti vääristää markkinoita tai ohjata taloudellista toimintaa ulkomaille. Autoalan työllisyyden kannalta veropolitiikalla on merkitystä: kilpailukykyinen veromalli voi varmistaa, että Suomi pysyy houkuttelevana markkinana ja että työpaikat pysyvät kotimaassa eivätkä valu epäsuorasti naapurimaihin. Ruotsin esimerkki tukee tätä: autokannan uudistuminen ja markkinoiden vilkkaus ovat luoneet työpaikkoja ilman hankintaveroa, mikä rohkaisee arvioimaan Suomen autoveron tarpeellisuutta myös työllisyyden näkökulmasta.

Lähteet: